Parasta Stuttgartissa

Grabbkapellen lähellä oleva ravintola

Monet lempipaikoistani Stuttgartissa ovat sellaisia, joita ei löydä matkaoppaista eivätkä ne välttämättä muutenkaan ole tyrkyllä, vaan sinne on osattava mennä. Nämä ovat myös paikkoja, joihin kerta toisensa jälkeen päädyn ja aina viihdyn yhtä hyvin. Arvatenkin ruoka ja kahvi ovat yhdistettävissä moniin näistä.

Yksi lempipaikka löytyy kämpän läheltä. Grabkapelle on hautakappeli Rothenbergin kukkulalla. Viinitarhat peittävät kukkulaa joka suunnalta ja maisemat kukkulalta ovat ihanat. Kappelin lähellä on myös ravintola, jonka lasitetulta terassilta avautuvat maisemat alas viinitarhoille. Varsinkin syksyllä maisema on uskomaton, kun viiniköynnösten lehdet ovat kaikissa ruskan väreissä. Jos ylös kiipeäminen laiskottaa, ylös pääsee bussillakin.

Maisemia Rothenbergiltä

Maisemia Grabbkapellelta

Santiago de Chile Platz

Ylipäätään innostun aina, kun pääsen katsomaan maisemia korkealta. Muut suosikit maisemapaikkojen osalta ovat päärautatieaseman torni, josta näkee keskustaan; Kunstmuseumin ylimmässä kerroksessa oleva tasanne ravintolan luona, josta näkee Schlossplatzin vilskeen; tv-torni (ainoa maksullinen näistä); kukkula, jolla Teehaus sijaitsee; Killesbergin torni; Santiago de Chile Platz, jonne pääsee zackella Marienplatzilta sekä Bismarck Turm.

Stadtbibliothek

Stadtbibliothekiin palaan myös mielelläni kerta toisensa jälkeen, vaikka paikka onkin jo nähty. Hissillä ylimpään kerrokseen, portaita katolle, maisemien ihailua, kahvit kahvilassa ja portaita pitkin takaisin maan pinnalle.

Stuttgartin kaupunginosista Bad Cannstatt on ehdoton suosikkini. Siellä on eniten vanhan saksalaisen kylän tunnelmaa kun lähtee harhailemaan pienemmille kujille. Mukavan näköisiä kahviloita ja ravintoloita on enemmänkin.

Neckar-joki

Esslingen on lähikylien suosikki, vaikka yli 90 000 asukkaan kaupunki ei taida ihan kylä olla. Tunnelma on kuitenkin kuin pienessä kylässä. Kiireetön tunnelma. Vanhoja taloja rintarinnan kapeilla kujilla, jokainen erinäköisiä. Pieni joki virtaa useampaa kautta kaupungin läpi. Kaupungin toisella laidalla linnoitus, josta aukeaa maisemat punatiilikattoisten kattojen ylle. Linnoitukselle pääsee pitkiä portaita tai kivettyä tietä viinitarhan läpi. Kaikista käymistäni joulumarkkinoista Esslingenin olivat tunnelmallisimmat. Ehdoton suosikki ravintoloista on italialainen ravintola L’Osteria saarekkeella joen risteyskohdassa. Tänne kannattaa tehdä varaus, koska se on aina täynnä. Omasta asuinpaikasta eli Untertürkheimista katsottuna Esslingen on itseasiassa melkein yhtä lähellä kuin Stuttgartin keskusta.

Espressum

Ehkä kaupungin parhaat kahvit olen juonut Espressumissa. Tämä kioskin kokoinen kahvila löytyy kävelymatkan päästä keskustan kampukselta. Paikan Quiche-torstai on mainitsemisen arvoinen. Yhtenä torstaina sattumalta päätin etsiä kahvilan. Piirakkaa syödessä ja kahvista nautiskellen tajusin, että olin ollut onnekas sinä päivänä. Jos et ole ymmärtänyt varata piirakkaa aikaisemmin, jäät todennäköisesti ilman.

Marienplatz on pysäkki, jonne suunnata, jos kaipaa hyvää pizzaa vähän perinteisistä poikkeavilla täytteillä. Aukion laidassa oleva pizzaravintola La Signorina on yksi suosikeista, vaikkei se italialaiselle ystävälle kelpaakaan. Toinen italialainen suosikki löytyy Marienplatzista seuraavalta pysäkiltä. Erwin-Schoettle platzilla on pieni italialainen pastaravintola, jonka löysin sattumalta, koska saksan kielikurssi oli syksyllä kadun toisella puolella. Tänne päädyin kerta toisensa jälkeen lounaalle ennen kurssia. Marienplatzin ympäristöstä löytyy monta muutakin hyvää kahvilaa ja ravintolaa, esimerkiksi Cafe Galao ja Condesa. Kaupungin isoimmat schnitzelit saa Onkel Ottosta.

Marienplatz

Sunnuntaikävely Kirchheimissa

Sunnuntai ei ole paikka, mutta siitäkin on muodostunut jo melkein perinne kaveripiirissä. Usein on käyty pitkillä monen tunnin kävelylenkeillä uusissa kylissä. On kokattu ja juotu teetä. Kävellen on nähty paljon lähialueita. Joskus sunnuntaikävelyn johtopäätökseksi on todettu, että nyt tiedetään ettei täällä ole mitään.

Yksi kahvila on kuitenkin ollut koko vuoden ylitse muiden. Minulle se on se puuttuva olohuone, jossa saan olla rauhassa ilman, että kukaan häiritsee. Tehdä koulujuttuja kahvikupin ääressä tai löhötä sohvalla viinilasin kanssa yksin tai yhdessä ystävien kanssa. Löysin Mon petit cafen syksyllä kirjasta, johon on listattu Stuttgartin parhaat kahvilat ja ravintolat. Siellä kaikki on kohdallaan. Hyvää kahvia, itsetehtyä teetä, kaakaota, kaikki juomat kylminä tai kuumina, pientä ja vähän suurempaa syötävää, viiniä, erikoisoluita, kohtuulliset hinnat, tuolit ja pöydät, joissa jaksaa opiskella pidempäänkin, sohva, wifi… Ja mikä tärkeintä, tämä Bad Cannstattin helmi on AINA auki. Uskokaa tai älkää, myös pyhäpäivinä. Täällä ei koskaan tunnu siltä, että olisi kiire lähteä tai että kukaan olisi hätyyttelemässä tilaamaan lisää. Pakko myöntää, että alkuun omistaja vaikutti yrmyltä ja huomiota ei tilauksen jälkeen meinannut saada millään. Mutta kun oppi ”talon tavat” ei asia ole häirinnyt. Päinvastoin, tämä luo sen tunteen, että viipyä niin pitkään kuin itsestä tuntuu. Häntä ei kuitenkaan kiinnosta istunko täällä vai en, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Muutaman kerran on tullut täällä ehkä käytyä… Yhtenä päivänä olin tekemässä tilausta ”Ottaisin-” ”Cappucinon? Mojitoteen?” ja omistaja jopa hymyilee nykyisin minulle.

Mon petit cafe

Yksi turistinosto on myös tehtävä. Mercedes-Benz-museo on mielenkiintoinen myös niille, joita autot eivät varsinaisesti kiinnosta. Museo on hyvin rakennettu aikajärjestyksessä eteneväksi ja autojen historiaa on yhdistetty maailman historiaan.

Mercedes-Benz-museo

Niitä näitä

Kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Kaksi pitkää viikonloppureissua, kaksi läpäistyä tenttiä ja viikon vatsatauti. Reipasta etten sanoisi.

Yhden päivän lasketteluretki tammikuussa sai melkoisen laskukuumeen aikaan, vaikka sää ei ollutkaan priima sinä päivänä. Sitä oli tarkoitus hoitaa jo viime viikolla toisella yhden päivän retkellä, joka tosin jäi omalta osalta tekemättä kiitos vatsataudin. Nyt ei auta kuin odottaa helmikuun loppua, jolloin sisko tulee Suomesta. Treffit Münchenissä ja sieltä kohti Seefeldiä Innsbruckin lähellä. Eiköhän viikko mäessä vähän helpota tätä kuumetta. Tai saa varaamaan seuraavan reissun…

Dublin

Edinburgh

Nyt on myös Edinburgh ja Dublin katsastettu vaihtokaverin kanssa. Edinburghista parhaiten mieleen jäi tunnelma, joka oli juuri sitä, mitä kuvitella saattaa. Historiaa, kaksikerroksisia busseja, kevyttä vesisadetta, värejä ja raju murre. En tiennyt mitä odottaa Dublinilta. Yllätyin positiivisesti. Isoksi kaupungiksi Dublin on yllättävän viihtyisä ja koko ajan oli jotenkin tervetullut olo. Viikinkimuseossa selvisi myös Dublinin historia. Edinburgh oli pieni ja tunnelmallinen kaupunki, kun Dublinissa puolestaan oli suurkaupungin tunnelma. Yllätys oli, miten kalliita museot ja muut nähtävyydet olivat molemmissa kaupungissa. Sen takia emme käyneet kaikkialla sisällä vaan valitsimme pari parasta. Mutta mikä parasta, molemmat kaupungit täynnä pieniä kivijalkakahviloita ja ravintoloita. Ei jääty nälkäisiksi. Vieläkin hymyilyttää koko reissu.

Holyrood Palace, Edinburgh

Tämän ja seuraavan reissun välissä suoriuduin kahdesta tentistä. Johdantokurssi kauppatieteisiin oli ensin vuorossa. Kaikesta rämpimisestä huolimatta pääsin läpi. Oletin, että tentissä painotetaan harkoissa käsiteltyjä asioita. No ei. Professori kysyi vaan luentokalvoista, joita en tietenkään ollut opetellut ulkoa enkä tiennyt mitä ko. teorian alimmalla portaalla on. Joko rima ei ollut korkealla tai sitten esitelmäni pelasti. Tenttiin piti valmistella 10 minuutin esitelmä jostain kurssin teemasta ja linkittää se itse valittuun caseen. Maailmalle kiitos pohjattomasta sähköpostitilasta. Jostain koulun meilin syövereistä kaivelin ensimmäisen vuoden markkinoinnin peruskurssin esitelmän, käänsin saksaksi PowerPointiin ja hymyilin nätisti tentissä.

Kotikatu Dublinissa

Toinen tentti on informaatiojohtamisen johdantokurssin. Tämä professori oli huomattavasti reilumpi eikä kysellyt nippelitietoja. Hän esitti kysymykset lähinnä muodossa ”Mitä tiedät tästä aiheesta?” ja esitti tarkentavia kysymyksiä sanomiini asioihin. Äkkiseltään en keksi mitään kuumottavampaa kuin olla professorin kuulusteltavana kasvotusten. Kaikki pitäisi osata vielä paremmin kuin kirjallista tenttiä varten, jotta osaisi antaa suoralta kädeltä hyvin jäsenneltyjä vastauksia. On mahdollista, ettet ymmärrä kysymystä. Jos ymmärrätkin, on mahdollista ettet tiedä vastausta. Vaikka ymmärtäisit kysymyksen ja tietäisit vielä vastauksenkin, on vielä mahdollista, ettet löydäkään sanoja, joilla ilmaista asiasi. Kaikkihan on auf Deutsch natürlich. Onneksi tenttien arvosteluasteikkona taitaa olla ERASMUS.

Tenttien jälkeen suuntasin palkintolomalle Italiaan. Inkun kanssa oli sovittuna treffit Münchenissä Firenzen jatkolennon portilla. Renessanssiajan historiaa, ruokaa, lämpöä (verrattuna Suomeen ja jopa Saksaan), patsaita (pakko mainita, koska niitä oli kaikkialla), parasta seuraa, viiniä, unta, jäätelöä ja kävelyä. Firenzessä kierrettiin useimmat nähtävyydet, mutta esimerkiksi Uffizi-taidemuseo jätettiin välistä viimeisenä päivänä tolkuttoman jonon takia. Päiväretki tehtiin myös Pisaan katsomaan kaltevaa tornia. Nyt toteutin myös viime kerrasta kaivertamaan jääneen asian: turistikuvat tornin kanssa. Koko pitkä viikonloppu oli parhautta.

Nolo turistikuva

Duomo, Firenze

Kotimatka Münchenistä eteenpäin ei mennytkään kuin Strömsössä. Tunnin jatkolento takaisin Stuttgartiin muuttuikin tunnin München-München lennoksi kiitos teknisten ongelmien, kahden ja puolen tunnin bussimatkaksi Stuttgartin lentokentälle ja taksimatkaksi kotiin. Huumori ei olisi enää riittänyt yhteenkään kulkemattomaan S-Bahniin. Sitten Strömsö palasikin kuvioihin vasta seuraavana perjantaina, kun maanantaina yöllä alkanut vatsatauti hellitti otetta ja ruoka rupesi taas maistumaan.

Seuraavat kaksi tenttiä ovat vasta (tai jo) kolmen viikon päästä. Nyt kaksi viikkoa ahkeraa pänttäystä ja sitten viikko Alpeilla siskon kanssa ja sopivasti ennen tenttejä takaisin. Ehkä jotain muutakin teen kuin pänttään…

Välikatsaus

Grabbkapelle

Vuosi 2015 ehti loppuun asti ja mietin, että mitä on ehtinyt tapahtua sen jälkeen kun tulin Stuttgartiin. Ensimmäinen kuukausi kului ehkä nopeimmin ja sen jälkeen asiat ovat asettuneet jonkilaiseen arkiseen rytmiin. Arkiseen rytmiin on onneksi kuulunut paljon lähiseutumatkailua ja ystäviä. Uskallan väittää, että useimmat lähialueiden kaupungit on käyty läpi. Aika monta Stuttgartin ravintolaa ja kahvilaa on tullut myös katsastettua, kuten monet kaupungin pienistä suurista nähtävyyksistäkin. Oma suosikkini sijaitsee lähellä kotiani. Grabbkappelle Rotenbergillä on Kuningas Wilhelm I:n vaimonsa muistoksi rakennuttama pieni kappeli. Kukkulalta on maisemat Stuttgartiin ja viinitarhoille. Lähellä sijaitsee myös pieni ravintola. Toinen suosikkini on Stadtbibliothek, joka on jotenkin harmoninen ja rauhallinen sisältä, vaikka ulkoa onkin ruma.

Lähikaupungeista on tarkastettu Esslingen, Tübingen, Schondorf, Heidelberg, Ludwigsburg, Baden-Baden, Mummelsee ja varmaan vielä joku muukin. Yhtenä aurinkoisena sunnuntaina teimme kaveriporukalla road tripin Romantic Straßelle. Ensimmäinen etappi oli Nördlingen, joka on perustettu meteoriitin kraateriin. Kaupungin kaava on pyöreä ja sitä ympäröi muuri. Kiipesimme katsomaan maisemia kirkon torniin. Toinen pysähdyspaikka oli Rothenburg, jossa kävimme joulumuseossa ja – markkinoilla. Sielläkin kiipesimme torniin katsomaan maisemia. Tällä kertaa raatihuoneen torniin, jonka kupolin ympäri oli tehty kapea tasanne. Joulumarkkinasaldo näytti lopulta seitsemää eri kaupunkia eli enemmän kuin tarve vaatii. Parhaat olivat ehdottomasti Esslingenin markkinat, joilla oli teemana keskiaika.

Stadtbibliothek

Arkeen ovat löytyneet myös ne tavalliset jutut, kuten kokkaus, sali ja ratsastustunnit. Välillä on tietysti vähän opiskeltukin. Ei kuitenkaan liian totisesti. Sen aika on vasta nyt tammikuussa, koska ensimmäiset tentit ovat tammi-helmikuun vaihteessa. Tentit ovat suullisia tai kirjallisia saksaksi kurssista riippuen.

Yksi syksyn kohokohdista oli vanhempien vierailu. He viipyivät täällä yli viikon. Ensimmäiseksi viikonlopuksi ajettiin Freiburgiin ja menomatkalla pysähdyttiin Tribergin vesiputouksilla, jotka ovat luultavasti hohdokkaammat keväällä. Paluumatkalla ajoimme Kaiserstuhlin viinialueen ja Ranskan viinialueiden kautta takaisin Stuttgartiin. Viikon aikana kävimme monessa Stuttgartin turistipaikassa, kuten Grabbkappellella, viinimuseossa, keskustassa kävelyllä, eläintarhassa, Mercedes-Benz-museossa, Le Corbusierin suunnittelemassa talossa. Lisäksi yhden päivän vietimme Ludwigsburgin linnassa. Linnassa kävimme puolentoista tunnin opastetulla kierroksella. Puutarhassa puolestaan oli kurpitsanäyttely. Koko viikko luonnollisesti nautittiin hyvästä ruuasta ja juomasta kaikissa mahdollisissa välissä.

Yksi syksyn kohokohdista oli myös viikonlopun run away läheiselle Schleyer-hallille, jossa järjestettiin paikallinen Hihs eli Stuttgart German Masters. (Ei-heppaihmiset voivat siirtyä seuraavaan kappaleeseen.) Vietin areenalla perjantain aamukahdeksasta iltakymmeneen ja sunnuntaina kuusi tuntia. Perjantaina aamulla radalla olivat nuoret kouluratsastajat. Tajusin luokan rajauksen vasta puolessa välissä luokkaa ja meinasin tippua tuolilta. Nuorten jälkeen radalla esiintyivät kansainvälisen luokan kouluratsukot, myös Terhi Stegars ja Axis. Kouluratsastuksen jälkeen areenalla pyörähtivät Etelä-Saksan komeimmat varsat ja nuoret hevoset. Sitten vuorossa esteratsastusta, josta ajattelin alun perin ruokataukoa, koska luokka oli pienempi. Ei kuitenkaan käynyt mielessäkään poistua katsomosta kuin näin lähtölistat, josta löytyivät monet maailman kovimmasta kärjestä. Koska saksa ei ole täydellisesti hallussa oletin ensimmäisen esteluokan jälkeen olevan luvassa joku valjakkonäytös. Suu loksahti auki, kun ensimmäinen valjakko saapui radalle. Kyseessä oli totinen nelivaljakkokisa, jossa jokainen valjakko suoritti radan vuorotellen kahteen otteeseen. Säännöt eivät ihan valjenneet, mutta se ei tosiaan haitannut. Hallissa oli melkoiset bileet. Etenevillä osuuksilla musiikki soi täysillä ja yleisö kannusti kovempaa kuin yhdessäkään kilpailussa, jota olen ollut katsomassa. Seuraavaksi taas esteratsastusluokka. Ja kaikkien luokkien palkintojen jaot suoritettiin pitkällä ja juhlallisen riehakkaalla tavalla. Ja kun luulin kaiken nähneeni, areenalle saapuivat kahdella jalalla kävelevät espanjalaisratsukot. Mitä? Kyllä vain. Illan viimeisenä vielä yksi esteratsastusluokka. Sunnuntaina Ratsastettiin koululuokka ja maailmancupin esteet. Hyvä päivä vaikkakin kaikki wau-efektit oli käytetty jo perjantaina. Ja expo oli ihan yhtä turmiollinen kuin Suomessakin…

Hampuri

Ulkomaan matkat rajoittuivat viime vuonna Belgiaan ja päiväajeluun Ranskan puolella Rhine-joen aluella. Tälle vuodelle reissuja on luvassa sitäkin enemmän. Suomen jouluvisiitin lentoja varatessa ei käynyt mielessäkään, että kaikki vaihtokaverit viettävät uuden vuoden kotimaissaan. Siitä syntyi idea lähteä reissuun uudeksi vuodeksi. Reissaaminen yksin kuulosti paremmalta ajatukselta, kuin solukämpän huone. Uuden vuoden aatoksi suuntasin Lyypekkiin yhdeksi yöksi. Seuraavat kaksi yötä vietin Hampurissa. Hampurista jatkoin matkaani vielä Etelä-Ruotsiin moikkaamaan Hannaa ja Camillaa yhteensä neljäksi yöksi.

Tammikuussa lentokone suuntaa Edinburgiin, josta on varattu pari päivää myöhemmäksi lento Dubliniin. Tammikuussa ehdin jo mukaan yhden päivän laskettelureissulle Oberstdorfiin koulun kv-keskuksen järjestämänä. Helmikuussa meillä on suomalaisen kaverin kanssa treffit Firenzessä. Helmi-maaliskuun alussa tiedossa viikko laskettelua siskon kanssa Seefeldissä, Innsbruckin lähellä. Maaliskuun alussa on suuntana Budapest toisen Suomesta tulevan kaverin kanssa. Johonkin väliin on suunnitteilla vaihtokaverin kanssa viikko laskettelua jossain muualla. Myöhemmin on vielä listalla Ateena, mistä yksi parhaimmista vaihtokavereistani on kotoisin. Sen jälkeen reissataan sen verran kun kukkaro antaa myöden.

Asioita, joista nautin täällä erityisesti ovat aurinko ja korkeat paikat. Uudet paikat ja ystävät. Niitä on täällä tavannut useita. Vapaus. Päätin jo vaihtoon lähtiessä, etten tänä vuonna ota turhaa stressiä koulusta ja siitä olen nauttinut. Aiheiltaan kohtuullisen helpot kurssit ovat myös mahdollistaneet sen, että on voinut välillä priorisoida muita asioita luentojen edelle. Ruoka ja juoma ovat täällä Suomea edullisempaa ja siitä on tullut nautittua. Ja talvea täällä ei ole tullut ainakaan vielä. Eipä paljoa haittaa, koska ei talvea tarkoittaa myös loskatonta talvea.

Ystäviä

Ystäviä

Tietysti välillä stressaakin ja asiat on syvältä. Alkuun olin pitkään kipeänä ilmeisesti keuhkoputken tulehduksessa ja myöhemmin yläselkä on muistuttanut kaipaavansa monipuolisempaa tekemistä. Hyvä puoli on ollut se, että on tullut harjoiteltua saksaa lääkärissä ja fyssarilla. Ja on tullut tutustuttua paikallisiin systeemeihin. Herkkäuniselle soluasuminen on välillä ollut stressaavaa, vaikka onneksi kämppikset eivät villeintä bilekansaa olekaan ja kellaribileet talon yhteistilassa loppuivat, kun joku erehtyi oksentamaan talonmiehen toimiston ovelle. Olisin lähettänyt kiitos-kortin tälle sankarille, jos tietäisin kenelle kortin osoittaa. Sen tapauksen jälkeen talo on ollut varsin hiljainen. Kerran tosi ärähdin naapurihuoneen kommuunille, joka aloitti kuulumisten vaihdon kovaan ääneen kuudelta aamulla jo neljäntenä aamuna peräkkäin. Solukämpässä olen myös huomannut olevani paljon siistimpi kuin ikinä kuvittelin aikaisemmin. Kaikki, jotka ovat joskus nähneet kykyni rakentaa tiskivuorta, tietävät lahjani. Kämppä itsessään on siisti ja melko toimiva. Onneksi oman huoneen saa pitää niin siistinä kuin tahtoo. Omat astiat ja ruuanlaittovälineet ostin myös syksyn alussa.

Joskus opiskelenkin

Saksan kielen osaaminen on luonnollisesti kehittynyt. Saksan intensiivikurssi oli hyvä aloitus vaihtovuodelle. Lukukauden ajalle olisi ollut tarjolla myös kerran viikossa järjestettävä jatkokurssi. Päätin jättää sen välistä. Hyvä ja huono päätös. Intensiivikurssin perään se olisi tuntunut varmasti väkisin vääntämiseltä, varsinkin kun kaikkien normaalien kurssien luennot ovat saksaksi. Toisaalta olisi tullut puhuttua säännöllisemmin saksaa. Olen kuitenkin koittanut puhua saksaa aina kuin mahdollista. Yritän aina ensin hoitaa asiat saksaksi, parin kaverin kanssa puhun aina saksaa ja lisäksi kahdella kurssilla olen tutustunut pariin saksalaiseen. Saksan todellinen kielitesti on luvassa tammi-helmikuun vaihteessa. Suoritan kurssien kokeet saksaksi. Teemat eivät onneksi ole vaikeita, vaan eniten opeteltavaa on sanastossa. Ymmärrän arviolta 80% luennoilla, mutta tekstin tuottaminen on eri asia.

Hullulta tuntuu, että joidenkin vaihto on jo vähintään puolivälissä. Omasta on mennyt vasta yksi kolmannes ja osa lähtee jo helmikuussa kotiin. Parasta tähän mennessä on ollut tietynlainen huolettomuus, uudet paikat, kokemukset ja ystävät. Mutta se on kyllä myönnettävä, että se monien hehkuttama kaiken muutos ja jonkin sortin valaistuminen räjähtävänä kokemuksena on jäänyt vielä näkemättä. Ehkä myöhemmin. Muutenkin kun on suomalaisittain hitaasti lämpeiäää sorttia. Ensi vuodelta odotan kaikesta nauttimista. Reissuja ei varmaan tarvitse edes erikseen mainita. Tietysti jännittävä hetki on, kun moni kaveri lähtee takaisin kotiin. Onneksi en sentään ihan yksin jää. Syksyn jälkeen oli myös mukavaa suunnata viikoksi Suomeen joululomalle ennen seuraavia reissuja. Uusi vuosi saa jo aikaan pientä iloista kipristelyä vatsassa!

Belgia

Ensimmäinen ulkomaanmatka Saksasta on nyt tehty ja taisin rakastua Belgiaan! Tiiviin kolmen päivän aikana näin kolme kaupunkia, Antwerpenin, Bruggen ja Gentin. Pitkä viikonloppu täyttyi hyvästä seurasta, ruuasta, kävelystä ja kauniista taloista. Reissulla matkaoppaana toimi lista näkemisenarvoisista asioista, joista minulle vinkattiin etukäteen. Muutaman vinkin poimin myös blogeista, jotka löysin googlaamalla esimerkiksi ”päivä Antwerpenissä.”

Lauantaiaamuna saavuin junalla Antwerpeniin, jossa tapasin ystäväni Maijun, joka on syyslukukauden vaihdossa Gentissä. Aloitettiin päivä aamupalalla. Käveltiin ja käveltiin ja käveltiin. Päivän kävelyreitti alkoi asemalta ostoskatua ja pienempiä katuja pitkin ensimmäiselle pakolliselle turistinähtävyydelle eli Onze-Lieve-Vrouwekathedraalille. Yhteinen innostus kirkkoja kohtaan ratkaisi sen, että katsottiin kirkkoa vain ulkoa päin. Ja keskityttiin mahduttamaan se yhteen kuvaan ja selfieen. Se osoittautui mahdottomaksi, joten jatkoimme matkaa kohti joen rantaa. Joen rantaa pitkin kävellessä päädyimme kummallisen rakennuksen luo. Rakennus oli Mas-niminen museo. Koska hollanti ei ole kummallakaan hallussa, museon aihe ja tarkoitus jäi epäselväksi. ”Panorama”-ilmaisun ylimmän kerroksen kohdalla sentään ymmärsimme. Sinne siis. Se jäi arvoitukseksi, oliko sinne tarkoitus päästä ilman lippuja, mutta eipä meiltä kukaan niitä kysellytkään. Maisemat katolta olivat niin hyvät kuin ne harmaalla säällä voivat olla.

Seuraavaksi erinäisten pienten kujien kautta tupsahdettiin keskelle jonkinlaisia ruokamarkkinoita. Tarjolla oli ilmeisesti paikallisten tuottajien tuotteita, juotavaa ja syötävää. Yhdestä kioskista maistettiin leivokset. Kahvihammasta kolotti taas ja löydettiin ihan vespa-kahvila sivukujalta. Viimeisenä ennen Gentiin lähtöä käytiin kävelyllä aseman lähellä olevassa juutalaiskorttelissa. Tuntui kuin olisi astunut johonkin toiseen maailmaan. Juutalaiskorttelin lähellä oli Stadtspark, jossa tehtiin vielä kävelylenkki.

Koska emme ole vieläkään kasvaneet aikuisiksi Maijun kanssa, päivän kohokohdat olivat ehdottomasti eläinaitaus lapsille ja puolikesyt puput Stadtparkissa.

Illalla Gentissä suunnattiin Gouden Saté-nakkikioskille. Olin saanut ohjeen syödä siellä Julienke-niminen annos. Sitä siis. Pieni pakokauhu meinasi vallata meidät, kun meitä ennen saman tilanneiden annoksia kasattiin. Ranskalaisten päälle kumottiin kauhallinen jotain jauhelihakastikkeen näköistä ruskeaa kastiketta. Annoksen kruunasi kuivattu sipulirouhe ja jonkinlainen leivitetty makkara, joka oli pilkottu ja friteerattu. Kaikista ennakkoluuloista huolimatta annos oli aika hyvä. Ja koska sydän ei vielä pysähtynyt, jatkoimme keskustaan treenaamaan oluen juontia, koska se alkaa jo sujumaan.

Sunnuntai suunnaksi Brugge. Bruggen kauniista pikkukujista ei vaan voi saada tarpeekseen. Kuvat ehkä kertovat paikasta parhaiten. Koko päivä meni kävellessä ympäriinsä. Pieniä katuja, joki, pieniä puistikkoja, nättejä taloja… Bruggesta on vaikea kirjoittaa yhtä tarkkaa selostusta kuin Antwerpenistä, koska siellä ai vaan yksinkertaisesti voinut pysyä kartalla. Suuntavaiston hukkaaminen oli väistämätöntä. Syötiin vohvelit ja suklaat niin kuin kunnon turistien kuuluu. Halve Maan-panimossa olisimme halunneet käydä, mutta menimme sinne liian myöhään. Ostettiin kuitenkin oluet tuliaisiksi sieltä. Illalla jotenkin mystisesti löydettiin uudelleen ravintola joen rannasta, jota ihasteltiin jo päivällä.

Maanantaina Maiju meni kouluun aamupäiväksi ja minä tutkailin Gentiä itsekseni. Aamukahvin jälkeen suoritin pakollisen kirkkovierailun ja kävin katsomassa Pyhä Lammas-maalausta Sint-Baafkathedraalissa. Toinen nähtävyys oli Gravensteenin linna. Myös rantakadut ja keskusta palloilin läpi. Myös graffitikuja onnistuttiin löytämään. Maijun kanssa kokeiltiin vielä yhtä paikallista erikoisuutta. Kartiokarkkeja, jotka olivat ällömakeita, mutta onpa maistettu nyt nekin. Maanantai-iltana suuntasin takaisin Stuttgartiin.

Kulkeminen kaupunkien välillä sujui hyvin junalla. Ilmapiiri Belgiassa oli jotenkin levollinen ja rento. Ainoa Belgiassa yllättänyt asia oli korkea hintataso. Turistikohteena ehdoton suosikki näistä kolmesta kaupungista oli Brugge. Gent sen sijaan vaikutti ihanalta asuinkaupungilta. Antwerpenkin oli viihtyisä, mutta kuten etukäteen minulle vinkattiin, se sopii parhaiten shoppailuun. Koska emme olleet lähteneet shoppailemaan, yksi päivä oli melko riittävä Antwerpissa käytettäväksi. Ainiin, ostinhan minä uuden puhelimen Antwerpenistä, joten toivottavasti kuvat ovat jatkossa parempia.

Ensi kerralla ennen aamuyölähdön buukkaamista tarkistan lähiliikenteen aikataulut. Nyt jouduin odottamaan tunnin Hauptbahnhofilla Stuttgartissa ennen matkan varsinaista alkua. Muuten matkat sujuivat hyvin ja ehdin kaikkiin vaihtoihin. Kuusi tuntia junassa mennen tullen oli kyllä kaiken tämän arvoista!

Stuttgart paikallisoppaan silmin.

Kaikki saksankurssilaiset

Maisemat näköalapaikalta

Saksan intensiivikurssiin kuului yksi retkipäivä. Monet muut ryhmät kävivät Mercedes-Benz-museossa, mutta meidän hurmaava Siegfrid halusi mieluummin näyttää kaupunkia kuin museota meille. Kaupunkikierros alkoi pysäkiltä nimeltä Erwin-Schoettle-Platz ja ensimmäinen pysäkki oli Südheimer Platz. Siellä meitä odotti Stadtseilbahnin pysäkki. Seilbahn on jonkinlainen raitiovaunu, joka kulkee kaapeleiden avulla mäen rinnettä ylös. Valitettavasti emme päässeet matkustamaan Seilbahnilla huoltotöiden takia. Sen sijaan ajoimme korvaavalla bussilla Waldfriedhofiin, joka on metsäinen hautausmaa mäen päällä. Waldfriedhofissa kiersimme muutaman merkkihenkilön haudoilla. Muun muassa Robert Bosch on haudattu Waldfriedhofiin. Hautausmaalta jatkoimme matkaa kävellen metsätietä ja näimme ”Stuttgartin Grand Canyonin.”

Puisto Weinsteigen varrella

Bad Cannstatt

Lopulta päädyimme takaisin Südheimer Platzille, josta jatkoimme matkaa u-bahnilla Marienplatzille. Marienplatzilla vaihdoimme toisenlaiseenlaiseen raitiovaunuun. Nyt oli vuorossa Zahnredbahn eli hammasratasraitiovaunu vapaasti suomennettuna. Zahnradbahnilla jatkoimme matkaa ylös toista mäkeä ja jossain vaiheessa ennen päätepysäkkiä nousimme pois kyydistä. Kävimme maisemapaikalla ihastelemassa maisemia. Sieltä jatkoimme kävellen viinitarhoille, joiden läpi päädyimme lopulta takaisin Marienplatzille. Ilmeisesti kävelyreitti takaisin on nimeltään Weinsteige.

Seuraavana vuorossa oli kivennäisvesilähdekierros Bad Cannstattin alueella. Marienplatzilta jatkoimme matkaa u-bahnilla ja nousimme pois kyydistä Mineralbäder nimisellä pysäkillä. Pysäkkiä vastapäätä oli ensimmäinen lähde, jonka vettä maistoimme. Kiersimme kaiken kaikkiaan kolme eri lähdettä. Yhden vesi maistui

normaalilta ja kahden todella rautaiselta.

Kävimme katsomassa myös Daimlerin

ilmeisesti ensimmäistä verstasta.

Kierroksemme loppui Bad Cannstattiin. Matkan varrella Siegfried kertoi meille paljon historiasta ja monia pieniä yksityiskohtia kaupungista. Harmi, etten tietenkään näin jälkikäteen kaikkia muista. Näitä tarinoita ei varmaan olisi tullut muualla kuultua. Nyt kun saksan kurssi on ohi, Siegfriedia on jo ikävä.

Flunssapäivien reissuhaaveita ja -suunnitelmia

Flunssa iski viime viikolla jo toistamiseen täällä ollessa. Joku takiainen tuntui tarttuneen kurkkuun ja olo oli melko kaamea, joten keskiviikkona päätin käydä lääkärissä. Ei ollut kuulemma vakavaa. Lääkettä naamariin ja saikkua loppuviikko. Olo on koko ajan parantunutkin.

Mutta kaikessa on myös hyvät puolensa. Löysin alkuviikosta sopivan kalenterin itselleni. Nirso kun olen. Ja saikun aikana oli pari päivää aikaa haaveilla ja miettiä tulevia reissuja. Haaveilen viikonloppureissuista, muutamasta ehkä vähän pidemmästä reissusta, viikon laskettelulomasta ja ehkä viikonlopusta jollain viinitilalla. Lisäksi muutama paikka on jo mielessä, joissa saattaisin haluta käydä. Listalla on tällä hetkellä Budapest, Barcelona, Lissabon, Wien, Strasbourg, Amsterdam, Berliini, Praha, Belgia (Gent, Brugge ja Antwerpen), Kööpenhamina, Bratislava, Kroatia, Montenegro, Ateena, kierros Italiassa… Ihan näin alkuun. Sitä ei vielä tiedä mitä, milloin ja kenen kanssa lopulta tulee nähtyä. Eikä tämä lista ole onneksi mikään to do-lista vaan ennemminkin ajatuksia kerättynä yhdelle paperille.

Baden-Badenin kasino

Ihan oma lukunsa on Stuttgartin lähialueiden tutkiminen. Baden-Badenissa ja Mummelseella kävin jo päiväretkellä, jonka koulu järjesti. Aamulla starttasi bussi kohti Baden-Badenia. Perillä tutustuimme kaupunkiin ohjatulla kaupunkikierroksella. Kiersimme tärkeimmät nähtävyydet kuten lähteet, kylpylät, kirkot ja kasinon. Kierroksen jälkeen meillä oli pari tuntia vapaa-aikaa, jonka aikana söimme ja kävelimme kaupungilla. Yksi päivä ei ollut tarpeeksi Baden-Badenin näkemiseen, joten luulen, että teen uuden retken sinne ennemmin tai myöhemmin. Ehkä myös kirjoitan enemmän silloin. 

Baden-Baden

Baden-Badenista suuntasimme Mummelseelle. Mummelsee on pienen pieni järvi vuorilla. Järven rannassa sijaitsee hotelli ja ravintola, jossa pääsimme maistamaan perinteistä paikallista kakkua eli Schwarzwälder Kirschtortea. Maestro esitteli ensin, kuinka kakku tehdään ja sen jälkeen kaikille tarjoiltiin pala sitä. Kakku koostuu tummasta pohjasta, kermavaahto- ja kirsikkahillokerroksista. Huhhuh on varmaan paras sana kuvaamaan sitä kakkupalaa. Kokemus oli sarjassa niitä, että kakkua kuuluu maista, kun siellä kerran ollaan. Nyt se on tehty eikä toista kertaa tarvitse. En ole ikinä syönyt kakkua, jossa olisi niin paljon alkoholia. Joka välissä. Kirsikkaliköörillä kostutettiin pohjat ja sitä oli jopa kermavaahdossa. Yksi kerta Mummelseella oli ihan riittävä. Paikka oli nätti ja kakku maistui hyvältä kerran, mutta suomalaisen silmille lampi itsessään ei ollut kovin ihmeellinen. Hienommat maisemat olivat tien toisella puolella eli näkymät vuorilta alas.

Mummelsee

Maismat tien toisella puolella

       





Stuttgartin lähialueilla riittää paljon mielenkiintoisia paikkoja ja niissä riittää tutkimista moneksi päiväksi. Viimeistään lokakuussa saan opiskelijakortin ja sen jälkeen pystyn ostamaan opiskelijoille tarkoitetun junalipun, jolla pääsee kulkemaan koko paikallisjunaverkon alueella. Ja se alue on yllättävän iso.

Joku nero on myös tehnyt kirjasen kaikista (tai siltä se minulle näyttää) Stuttgartin ravintoloista, kahviloista ja baareista. Törmäsin tähän, kun kävin ostamassa saksan kirjoja itsenäiseen opiskeluun. Tämä kirjanen menköön vaikka luetun ymmärtämisen ja saksalaisen kulttuurin harjoittelusta. Mietin jossain vaiheessa sitä, kuinka Stuttgartia on kehuttu kulinaristien kaupungiksi, mutta minulle se ei vielä ole avautunut. Huutoihini kuitenkin vastattiin ja nyt varmasti sekin puoli Stuttgartista avautuu!

Flunssan kunnollista parantumista ja tulevia reissuja odotellessa!