 |
| Kaikki saksankurssilaiset |
 |
| Maisemat näköalapaikalta |
Saksan intensiivikurssiin kuului yksi retkipäivä. Monet muut
ryhmät kävivät Mercedes-Benz-museossa, mutta meidän hurmaava Siegfrid halusi
mieluummin näyttää kaupunkia kuin museota meille. Kaupunkikierros alkoi
pysäkiltä nimeltä Erwin-Schoettle-Platz ja ensimmäinen pysäkki oli Südheimer
Platz. Siellä meitä odotti Stadtseilbahnin pysäkki. Seilbahn on jonkinlainen
raitiovaunu, joka kulkee kaapeleiden avulla mäen rinnettä ylös. Valitettavasti
emme päässeet matkustamaan Seilbahnilla huoltotöiden takia. Sen sijaan ajoimme
korvaavalla bussilla Waldfriedhofiin, joka on metsäinen hautausmaa mäen päällä.
Waldfriedhofissa kiersimme muutaman merkkihenkilön haudoilla. Muun muassa
Robert Bosch on haudattu Waldfriedhofiin. Hautausmaalta jatkoimme matkaa
kävellen metsätietä ja näimme ”Stuttgartin Grand Canyonin.”
 |
| Puisto Weinsteigen varrella |
 |
| Bad Cannstatt |
Lopulta päädyimme takaisin Südheimer Platzille, josta
jatkoimme matkaa u-bahnilla Marienplatzille. Marienplatzilla vaihdoimme
toisenlaiseenlaiseen raitiovaunuun. Nyt oli vuorossa Zahnredbahn eli
hammasratasraitiovaunu vapaasti suomennettuna. Zahnradbahnilla jatkoimme matkaa
ylös toista mäkeä ja jossain vaiheessa ennen päätepysäkkiä nousimme pois
kyydistä. Kävimme maisemapaikalla ihastelemassa maisemia. Sieltä jatkoimme
kävellen viinitarhoille, joiden läpi päädyimme lopulta takaisin
Marienplatzille. Ilmeisesti kävelyreitti takaisin on nimeltään Weinsteige.
Seuraavana vuorossa oli kivennäisvesilähdekierros Bad
Cannstattin alueella. Marienplatzilta jatkoimme matkaa u-bahnilla ja nousimme
pois kyydistä Mineralbäder nimisellä pysäkillä. Pysäkkiä vastapäätä oli
ensimmäinen lähde, jonka vettä maistoimme. Kiersimme kaiken kaikkiaan kolme eri
lähdettä. Yhden vesi maistui
normaalilta ja kahden todella rautaiselta.
Kävimme
katsomassa myös Daimlerin
ilmeisesti ensimmäistä verstasta.
Kierroksemme loppui Bad Cannstattiin. Matkan varrella
Siegfried kertoi meille paljon historiasta ja monia pieniä yksityiskohtia
kaupungista. Harmi, etten tietenkään näin jälkikäteen kaikkia muista. Näitä tarinoita ei varmaan olisi tullut muualla kuultua. Nyt kun saksan kurssi on ohi, Siegfriedia on jo ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti