Belgia

Ensimmäinen ulkomaanmatka Saksasta on nyt tehty ja taisin rakastua Belgiaan! Tiiviin kolmen päivän aikana näin kolme kaupunkia, Antwerpenin, Bruggen ja Gentin. Pitkä viikonloppu täyttyi hyvästä seurasta, ruuasta, kävelystä ja kauniista taloista. Reissulla matkaoppaana toimi lista näkemisenarvoisista asioista, joista minulle vinkattiin etukäteen. Muutaman vinkin poimin myös blogeista, jotka löysin googlaamalla esimerkiksi ”päivä Antwerpenissä.”

Lauantaiaamuna saavuin junalla Antwerpeniin, jossa tapasin ystäväni Maijun, joka on syyslukukauden vaihdossa Gentissä. Aloitettiin päivä aamupalalla. Käveltiin ja käveltiin ja käveltiin. Päivän kävelyreitti alkoi asemalta ostoskatua ja pienempiä katuja pitkin ensimmäiselle pakolliselle turistinähtävyydelle eli Onze-Lieve-Vrouwekathedraalille. Yhteinen innostus kirkkoja kohtaan ratkaisi sen, että katsottiin kirkkoa vain ulkoa päin. Ja keskityttiin mahduttamaan se yhteen kuvaan ja selfieen. Se osoittautui mahdottomaksi, joten jatkoimme matkaa kohti joen rantaa. Joen rantaa pitkin kävellessä päädyimme kummallisen rakennuksen luo. Rakennus oli Mas-niminen museo. Koska hollanti ei ole kummallakaan hallussa, museon aihe ja tarkoitus jäi epäselväksi. ”Panorama”-ilmaisun ylimmän kerroksen kohdalla sentään ymmärsimme. Sinne siis. Se jäi arvoitukseksi, oliko sinne tarkoitus päästä ilman lippuja, mutta eipä meiltä kukaan niitä kysellytkään. Maisemat katolta olivat niin hyvät kuin ne harmaalla säällä voivat olla.

Seuraavaksi erinäisten pienten kujien kautta tupsahdettiin keskelle jonkinlaisia ruokamarkkinoita. Tarjolla oli ilmeisesti paikallisten tuottajien tuotteita, juotavaa ja syötävää. Yhdestä kioskista maistettiin leivokset. Kahvihammasta kolotti taas ja löydettiin ihan vespa-kahvila sivukujalta. Viimeisenä ennen Gentiin lähtöä käytiin kävelyllä aseman lähellä olevassa juutalaiskorttelissa. Tuntui kuin olisi astunut johonkin toiseen maailmaan. Juutalaiskorttelin lähellä oli Stadtspark, jossa tehtiin vielä kävelylenkki.

Koska emme ole vieläkään kasvaneet aikuisiksi Maijun kanssa, päivän kohokohdat olivat ehdottomasti eläinaitaus lapsille ja puolikesyt puput Stadtparkissa.

Illalla Gentissä suunnattiin Gouden Saté-nakkikioskille. Olin saanut ohjeen syödä siellä Julienke-niminen annos. Sitä siis. Pieni pakokauhu meinasi vallata meidät, kun meitä ennen saman tilanneiden annoksia kasattiin. Ranskalaisten päälle kumottiin kauhallinen jotain jauhelihakastikkeen näköistä ruskeaa kastiketta. Annoksen kruunasi kuivattu sipulirouhe ja jonkinlainen leivitetty makkara, joka oli pilkottu ja friteerattu. Kaikista ennakkoluuloista huolimatta annos oli aika hyvä. Ja koska sydän ei vielä pysähtynyt, jatkoimme keskustaan treenaamaan oluen juontia, koska se alkaa jo sujumaan.

Sunnuntai suunnaksi Brugge. Bruggen kauniista pikkukujista ei vaan voi saada tarpeekseen. Kuvat ehkä kertovat paikasta parhaiten. Koko päivä meni kävellessä ympäriinsä. Pieniä katuja, joki, pieniä puistikkoja, nättejä taloja… Bruggesta on vaikea kirjoittaa yhtä tarkkaa selostusta kuin Antwerpenistä, koska siellä ai vaan yksinkertaisesti voinut pysyä kartalla. Suuntavaiston hukkaaminen oli väistämätöntä. Syötiin vohvelit ja suklaat niin kuin kunnon turistien kuuluu. Halve Maan-panimossa olisimme halunneet käydä, mutta menimme sinne liian myöhään. Ostettiin kuitenkin oluet tuliaisiksi sieltä. Illalla jotenkin mystisesti löydettiin uudelleen ravintola joen rannasta, jota ihasteltiin jo päivällä.

Maanantaina Maiju meni kouluun aamupäiväksi ja minä tutkailin Gentiä itsekseni. Aamukahvin jälkeen suoritin pakollisen kirkkovierailun ja kävin katsomassa Pyhä Lammas-maalausta Sint-Baafkathedraalissa. Toinen nähtävyys oli Gravensteenin linna. Myös rantakadut ja keskusta palloilin läpi. Myös graffitikuja onnistuttiin löytämään. Maijun kanssa kokeiltiin vielä yhtä paikallista erikoisuutta. Kartiokarkkeja, jotka olivat ällömakeita, mutta onpa maistettu nyt nekin. Maanantai-iltana suuntasin takaisin Stuttgartiin.

Kulkeminen kaupunkien välillä sujui hyvin junalla. Ilmapiiri Belgiassa oli jotenkin levollinen ja rento. Ainoa Belgiassa yllättänyt asia oli korkea hintataso. Turistikohteena ehdoton suosikki näistä kolmesta kaupungista oli Brugge. Gent sen sijaan vaikutti ihanalta asuinkaupungilta. Antwerpenkin oli viihtyisä, mutta kuten etukäteen minulle vinkattiin, se sopii parhaiten shoppailuun. Koska emme olleet lähteneet shoppailemaan, yksi päivä oli melko riittävä Antwerpissa käytettäväksi. Ainiin, ostinhan minä uuden puhelimen Antwerpenistä, joten toivottavasti kuvat ovat jatkossa parempia.

Ensi kerralla ennen aamuyölähdön buukkaamista tarkistan lähiliikenteen aikataulut. Nyt jouduin odottamaan tunnin Hauptbahnhofilla Stuttgartissa ennen matkan varsinaista alkua. Muuten matkat sujuivat hyvin ja ehdin kaikkiin vaihtoihin. Kuusi tuntia junassa mennen tullen oli kyllä kaiken tämän arvoista!

Stuttgart paikallisoppaan silmin.

Kaikki saksankurssilaiset

Maisemat näköalapaikalta

Saksan intensiivikurssiin kuului yksi retkipäivä. Monet muut ryhmät kävivät Mercedes-Benz-museossa, mutta meidän hurmaava Siegfrid halusi mieluummin näyttää kaupunkia kuin museota meille. Kaupunkikierros alkoi pysäkiltä nimeltä Erwin-Schoettle-Platz ja ensimmäinen pysäkki oli Südheimer Platz. Siellä meitä odotti Stadtseilbahnin pysäkki. Seilbahn on jonkinlainen raitiovaunu, joka kulkee kaapeleiden avulla mäen rinnettä ylös. Valitettavasti emme päässeet matkustamaan Seilbahnilla huoltotöiden takia. Sen sijaan ajoimme korvaavalla bussilla Waldfriedhofiin, joka on metsäinen hautausmaa mäen päällä. Waldfriedhofissa kiersimme muutaman merkkihenkilön haudoilla. Muun muassa Robert Bosch on haudattu Waldfriedhofiin. Hautausmaalta jatkoimme matkaa kävellen metsätietä ja näimme ”Stuttgartin Grand Canyonin.”

Puisto Weinsteigen varrella

Bad Cannstatt

Lopulta päädyimme takaisin Südheimer Platzille, josta jatkoimme matkaa u-bahnilla Marienplatzille. Marienplatzilla vaihdoimme toisenlaiseenlaiseen raitiovaunuun. Nyt oli vuorossa Zahnredbahn eli hammasratasraitiovaunu vapaasti suomennettuna. Zahnradbahnilla jatkoimme matkaa ylös toista mäkeä ja jossain vaiheessa ennen päätepysäkkiä nousimme pois kyydistä. Kävimme maisemapaikalla ihastelemassa maisemia. Sieltä jatkoimme kävellen viinitarhoille, joiden läpi päädyimme lopulta takaisin Marienplatzille. Ilmeisesti kävelyreitti takaisin on nimeltään Weinsteige.

Seuraavana vuorossa oli kivennäisvesilähdekierros Bad Cannstattin alueella. Marienplatzilta jatkoimme matkaa u-bahnilla ja nousimme pois kyydistä Mineralbäder nimisellä pysäkillä. Pysäkkiä vastapäätä oli ensimmäinen lähde, jonka vettä maistoimme. Kiersimme kaiken kaikkiaan kolme eri lähdettä. Yhden vesi maistui

normaalilta ja kahden todella rautaiselta.

Kävimme katsomassa myös Daimlerin

ilmeisesti ensimmäistä verstasta.

Kierroksemme loppui Bad Cannstattiin. Matkan varrella Siegfried kertoi meille paljon historiasta ja monia pieniä yksityiskohtia kaupungista. Harmi, etten tietenkään näin jälkikäteen kaikkia muista. Näitä tarinoita ei varmaan olisi tullut muualla kuultua. Nyt kun saksan kurssi on ohi, Siegfriedia on jo ikävä.