Flunssapäivien reissuhaaveita ja -suunnitelmia

Flunssa iski viime viikolla jo toistamiseen täällä ollessa. Joku takiainen tuntui tarttuneen kurkkuun ja olo oli melko kaamea, joten keskiviikkona päätin käydä lääkärissä. Ei ollut kuulemma vakavaa. Lääkettä naamariin ja saikkua loppuviikko. Olo on koko ajan parantunutkin.

Mutta kaikessa on myös hyvät puolensa. Löysin alkuviikosta sopivan kalenterin itselleni. Nirso kun olen. Ja saikun aikana oli pari päivää aikaa haaveilla ja miettiä tulevia reissuja. Haaveilen viikonloppureissuista, muutamasta ehkä vähän pidemmästä reissusta, viikon laskettelulomasta ja ehkä viikonlopusta jollain viinitilalla. Lisäksi muutama paikka on jo mielessä, joissa saattaisin haluta käydä. Listalla on tällä hetkellä Budapest, Barcelona, Lissabon, Wien, Strasbourg, Amsterdam, Berliini, Praha, Belgia (Gent, Brugge ja Antwerpen), Kööpenhamina, Bratislava, Kroatia, Montenegro, Ateena, kierros Italiassa… Ihan näin alkuun. Sitä ei vielä tiedä mitä, milloin ja kenen kanssa lopulta tulee nähtyä. Eikä tämä lista ole onneksi mikään to do-lista vaan ennemminkin ajatuksia kerättynä yhdelle paperille.

Baden-Badenin kasino

Ihan oma lukunsa on Stuttgartin lähialueiden tutkiminen. Baden-Badenissa ja Mummelseella kävin jo päiväretkellä, jonka koulu järjesti. Aamulla starttasi bussi kohti Baden-Badenia. Perillä tutustuimme kaupunkiin ohjatulla kaupunkikierroksella. Kiersimme tärkeimmät nähtävyydet kuten lähteet, kylpylät, kirkot ja kasinon. Kierroksen jälkeen meillä oli pari tuntia vapaa-aikaa, jonka aikana söimme ja kävelimme kaupungilla. Yksi päivä ei ollut tarpeeksi Baden-Badenin näkemiseen, joten luulen, että teen uuden retken sinne ennemmin tai myöhemmin. Ehkä myös kirjoitan enemmän silloin. 

Baden-Baden

Baden-Badenista suuntasimme Mummelseelle. Mummelsee on pienen pieni järvi vuorilla. Järven rannassa sijaitsee hotelli ja ravintola, jossa pääsimme maistamaan perinteistä paikallista kakkua eli Schwarzwälder Kirschtortea. Maestro esitteli ensin, kuinka kakku tehdään ja sen jälkeen kaikille tarjoiltiin pala sitä. Kakku koostuu tummasta pohjasta, kermavaahto- ja kirsikkahillokerroksista. Huhhuh on varmaan paras sana kuvaamaan sitä kakkupalaa. Kokemus oli sarjassa niitä, että kakkua kuuluu maista, kun siellä kerran ollaan. Nyt se on tehty eikä toista kertaa tarvitse. En ole ikinä syönyt kakkua, jossa olisi niin paljon alkoholia. Joka välissä. Kirsikkaliköörillä kostutettiin pohjat ja sitä oli jopa kermavaahdossa. Yksi kerta Mummelseella oli ihan riittävä. Paikka oli nätti ja kakku maistui hyvältä kerran, mutta suomalaisen silmille lampi itsessään ei ollut kovin ihmeellinen. Hienommat maisemat olivat tien toisella puolella eli näkymät vuorilta alas.

Mummelsee

Maismat tien toisella puolella

       





Stuttgartin lähialueilla riittää paljon mielenkiintoisia paikkoja ja niissä riittää tutkimista moneksi päiväksi. Viimeistään lokakuussa saan opiskelijakortin ja sen jälkeen pystyn ostamaan opiskelijoille tarkoitetun junalipun, jolla pääsee kulkemaan koko paikallisjunaverkon alueella. Ja se alue on yllättävän iso.

Joku nero on myös tehnyt kirjasen kaikista (tai siltä se minulle näyttää) Stuttgartin ravintoloista, kahviloista ja baareista. Törmäsin tähän, kun kävin ostamassa saksan kirjoja itsenäiseen opiskeluun. Tämä kirjanen menköön vaikka luetun ymmärtämisen ja saksalaisen kulttuurin harjoittelusta. Mietin jossain vaiheessa sitä, kuinka Stuttgartia on kehuttu kulinaristien kaupungiksi, mutta minulle se ei vielä ole avautunut. Huutoihini kuitenkin vastattiin ja nyt varmasti sekin puoli Stuttgartista avautuu!

Flunssan kunnollista parantumista ja tulevia reissuja odotellessa!

Ensimmäiset kaksi viikkoa tiivistettynä, su 13.9

 Toisena aamuna hostellin aamupalalla kuuntelin viereisen pöydän keskustelua, joka kuulosti siltä, että hekin ovat vaihtareita. Kysyin asiaa ja kävi ilmi, että hekin ovat Universität Stuttgartiin tulevia vaihtareita. Kaksi heistä oli ranskalaisia ja kolmas oli norjalainen. Aamupalan jälkeen lähdettiin porukalla kampukselle. Siellä oli vuorossa ilmoittautuminen ja infopaketin vastaanotto.

Hostellin sisäänkäynti

Maisemat hostellin aamupalapöydästä

 Jo tiistaina aamupäivällä lentokentältä soitettiin, että laukut toimitettaisiin samana päivänä. Kampukselta lähdin opiskelija-asuntolaani kohti. Odottelin laukkuja asuntolan pihalla kaksi tuntia… Lopulta ne kuitenkin tulivat. Kyllä oli pieni ihminen onnellinen tavaroistaan.

Maiseman kauniimpi osuus

Tiistaina sain myös avaimet opiskelija-asuntooni. Jännityksellä odotin, millainen soluasunto oven takana odottaa. Tiesin lähinnä osoitteen, talon rakennusvuoden ja kämppisten määrän ennen kuin muutin tänne. Ulkoa talo näyttää uudehkolta, mutta hieman rupsahtaneelta. Oma huoneeni varsinkin oli positiivinen yllätys. Asunto on neljännessä kerroksessa ja minun huoneeni on joelle päin. Talo on lähes joen rannassa eikä taloa suoraan vastapäätä ei ole muita taloja. Tällä puolella jokea on jonkin sortin teollisuusalue ja oletettavasti sinne vievä junarata menee ihan ikkunan alla. Toisella puolella jokea näkyy vastapäinen rinne.

Maiseman rumempi osuus

Huone oli yllättävän siisti ja yhteiset tilatkin kohtuullisessa kunnossa. Ensimmäiseksi tapasin intialaisen kämppiksen, joka näytti paikkoja ja kertoi, että olen tällä hetkellä ainoa tyttö. Se tarkoittaa sitä, että tyttöjen kylpyhuone on ollut toistaiseksi vain minun käytössä. Katsoin kuitenkin asukaslistaa rapussa ja ilmeisesti tänne on tulossa toinenkin tyttö. Kaksi ihmistä ja yksi kylpyhuone kuulostaa silti edelleen toimivalta. Muut tapaamani kämppikset ovat Nepalista, Kiinasta ja Saksasta.

Vielä tämä huone ei tunnu ihan kodilta, mutta eiköhän se pikkuhiljaa sellaiseksi muutu. Matkalaukut olen kyllä purkanut, mutta tavarat silti vaan jotenkin lojuvat ympäriinsä. Ja ehkä ne pienet oman kodin tekevät asiat puuttuvat täältä vielä. Ja niiden metsästämistä jatkan ensi viikolla.

Ensimmäisellä viikolla aika kului lähinnä asioita hoitaessa ja uusien ystävien kanssa. Ensimmäisellä viikolla piti hoitaa paperiasioita joka suuntaan. Piti muun muassa todistaa sairas- ja henkivakuutuksensa ja tulostella kouluun rekisteröitymiseen liittyviä papereita. Lisäksi täällä pitää käydä paikallisessa virastossa rekisteröitymässä kaupungin asukkaaksi. Vasta kaupungin asukkaaksi rekisteröitymisen jälkeen oli mahdollista perustaa pankkitili saksalaisessa pankissa. Sen tarvitsen vuokranmaksua varten, sillä paikallinen opiskelija-asuntosäätiö vaatii suoravelotusluvan vuokriin eikä se onnistu suomalaisella tilillä. Kaikki sujui kuitenkin yllättävän hyvin ja nopeasti. Helpommin kuin varoitettiin. Yksi asioita ehdottomasti helpottanut tekijä oli se, että kannoin kaikkia mahdolliset asiakirjat mukanani koko ajan. Ei tarvinnut tehdä montaa reissua samaan osoitteeseen, kun saattoi vaan näyttää kaikki paperit ja kysyä, että mitä näistä haluatte nähdä.

Täällä ei voi olla tutustumatta uusiin ihmisiin, mikä on mahtavaa. Ensimmäiset tapasin hostellilla, jossa olin ensimmäisen yön. Sitten tapasin asuntolalla muita vaihtareita ja kampuksella ilmoittautuessa vielä lisää. Toisella viikolla alkaneella kielikurssilla tapasi taas lisää uusia ihmisiä. Uusiin ihmisiin tutustuminen on ollut kuin suuri lumipalloefekti. Tutustut johonkin, joka on tutustunut johonkin toiseen ja sitä kautta tutustut tähän kolmanteen ja lopulta kasaantuu iso ryhmä ihmisiä. Joka välissä tutustut uusiin ihmisiin. Kaikki ovat uskomattoman avoimia ja ystävällisiä. Sama koskee myös paikallisia. Kaikki auttavat mielellään. Yhtenä iltana kävin keskustassa pienessä hampurilaispaikassa syömässä. Sönkötin tarjoilijattarelle sujuvalla saksallani tilausta ja se kerroin myös, että olen vaihtari ja siksi saksa ei ole vielä hallussa. No mitä tekee tarjoilijatar? Kysyy, että haluaisinko hänen numeronsa, jos haluaisin joskus vaikka hengailla ja harjoitella saksaa. No totta kai haluan! Ehkä soitan hänelle, kun kielikurssia on ollut jonkin aikaa.

Uusia ystäviä

Yritän asioida saksaksi niin paljon kuin mahdollista. Erityisen hyödyllinen on ollut saksaksi toteamus ”Anteeksi, mutta saksani ei ole vielä kovin sujuvaa, mutta ymmärrän ainakin selkeää ja rauhallista puhetta.” Tämän sanomisen jälkeen moni on puhunut kuin hölmölle ja on pystytty kommunikoimaan saksaksi. Kuulostaa hassulta, mutta se on mahtavaa, että saksalaiset puhuvat minulle mieluummin yksinkertaista saksaa kuin englantia. Tästä kielitaidon pilvilinnasta tosin putosin maanantaina kielikurssilla… Ymmärrykseni saattaa olla juuri B1 tasolla, mutta kielioppi on taatusti jotain ihan muuta. Eipä auta muu kuin treeni.

Tällä toisella viikolla alkanut kielikurssi toi myös jonkinlaisen rytmin päiviin. Kurssia on joka arkipäivä klo 13.30–18.45. Ennen kurssin alkua oli tasotesti, jonka mukaan ryhmät jaettiin. Kielikurssi sisältää myös pari pienempää testiä ja loppukokeen, joista pitää päästä läpi, jotta kurssista saa opintopisteet. Täällä joutuu siis jo alusta asti opiskelemaan.

Näistä kahdesta ensimmäisestä viikosta voisi kirjoittaa loputtoman pitkän tekstin, mutta ehkä lopetan tänään tähän ja jatkan seuraavalla kerralla lisää esimerkiksi ruuasta sekä isommista ja pienemmistä retkistä, joita on jo ehditty tehdä :)

Perillä tai ainakin suurin osa, maanantai 31.9

Tätä kirjoittaessa on jo ilta ja istun hostellihuoneen kerrossängyllä. Tästä päivästä ensimmäisenä tulee mieleen ”puuh,” joka kiteyttää sen, kuinka paljon tänään on jo ehtinyt tapahtua. Herätyskello soi 3.45 ja suunnaksi lentokenttä. Lennot sujuivat hyvin. Stuttgartissa matkalaukkuhihnalla sujuminen loppui. Ilmeisesti laukkujen koneen vaihto ei sujunut Kööpenhaminassa yhtä hyvin kuin matkustajien. Matkalaukkuja ei tullut ja sama tilanne oli toisella suomalaisella vaihtarilla. Sitä sitten selvittelemään. Tiskillä selvisi, että laukut ovat kyllä tallessa (en tiedä missä), mutta ne eivät nyt ehtineet Stuttgartin koneeseen ja tulevat myöhemmin. Great. Kun selvittelyä jatkettiin, kävi ilmi, että laukut toimitetaan kotiin luultavasti huomenna. Virkailija sanoi, ettei tänään ainakaan onnistu ja osoitti melkein puolet aulasta täyttävää matkalaukkuläjää. Ilmeisesti ne ovat jonossa ensimmäisenä. Sen laukkumäärän perusteella en ole kovin vakuuttunut laukkujen ilmaantumisesta huomenna.

Terminaalin ulkopuolella meitä odotti saksalainen buddy, joka tuli koulun puolesta vastaan kentälle. Hänestä oli suunnaton apu ja meillä oli yksi stressi vähemmän, kun ei tarvinnut olla huolissaan suunnistamisesta. Saatoimme ensin toisen suomalaisen majapaikkaansa, joka oli vähän syrjemmässä kaupungin yhdellä laidalla. Sieltä jatkoimme buddyn kanssa minun majapaikkaani, joka on ensimmäisenä yönä hostelli. Pieni kiertoajelu siitä tuli, mutta eipä toisaalta ollut mikään kiire minnekään. Hostelli sijaitsee rinteellä kaupungin toisella laidalla. Paikka on siisti ja oikein hyvä ensimmäiseksi yöksi.

Se hyvä puoli aikaisessa aamulennossa oli, että ehti vielä pyöriä kaupungilla. Oli hyvin aikaa metsästää puuttuvia ja välttämättömiä asioita, kuten esimerkiksi vaihtopaita- ja alusvaatteet sekä pakolliset kosmetiikat. Olisi tietty voinut pakata käsimatkatavaroihin vaihtovaatteet ja dödön… Onneksi kuitenkin lääkkeet olin laittanut käsimatkatavaroihin. Ehdottomasti vaikein löydettävä oli iso pyyhe. Sitä ei meinattu löytää mistään. Hostellissa ei ollut ja pyyhkeen joudun varmaan kuitenkin hankkimaan niin sama hankkia heti.

Päivän positiivinen yllätys on ehdottomasti ollut se miten viihtyisältä kaupunki ja ihmiset vaikuttavat sekä se kuinka yllättävän hyvin tunnun ymmärtävän saksaa! Aurinkorasvaostoksilla apteekin täti ymmärsi minua ja minä häntä. Ja väittipä jopa, etten puhu niin huonoa saksaa kuin väitin. Tämä ensimmäisen päivän pilvilinna ehtii kyllä varmaan vielä romahtaa ja oli tänäänkin monta jaa niin mitä sanoit-hetkeä. Olen opetellut sanomaan, että saksani on vielä melko huonoa, mutta ymmärrän jonkin verran. Se tuntuu toimivalta keinolta saada vastapuoli puhumaan rauhallisesti ja selkeästi :D

Heti koneesta ulos astuessa kävi ilmi täällä paahtava helle. Koko päivän aurinko on paistanut ja lämpötila oli jonkin mittarin mukaan 33 astetta. Hyvä puoli laukkujen myöhästymisessä oli, ettei niitä tarvinnut raahata helteessä….

Huomenna käyn selvittämässä vuokra-asuntoni tilannetta ja sen jälkeen campuksella ilmoittautumassa ja hoitamassa asioita. Nukun peukut pystyssä sen puolesta, että laukut tulisivat huomenna. Toisaalta perustavarat on nyt hankittu, joten ei liene väliä meneekö laukkujen tulossa päivä vai pari. Kunhan tulevat.