Ensimmäiset kaksi viikkoa tiivistettynä, su 13.9

 Toisena aamuna hostellin aamupalalla kuuntelin viereisen pöydän keskustelua, joka kuulosti siltä, että hekin ovat vaihtareita. Kysyin asiaa ja kävi ilmi, että hekin ovat Universität Stuttgartiin tulevia vaihtareita. Kaksi heistä oli ranskalaisia ja kolmas oli norjalainen. Aamupalan jälkeen lähdettiin porukalla kampukselle. Siellä oli vuorossa ilmoittautuminen ja infopaketin vastaanotto.

Hostellin sisäänkäynti

Maisemat hostellin aamupalapöydästä

 Jo tiistaina aamupäivällä lentokentältä soitettiin, että laukut toimitettaisiin samana päivänä. Kampukselta lähdin opiskelija-asuntolaani kohti. Odottelin laukkuja asuntolan pihalla kaksi tuntia… Lopulta ne kuitenkin tulivat. Kyllä oli pieni ihminen onnellinen tavaroistaan.

Maiseman kauniimpi osuus

Tiistaina sain myös avaimet opiskelija-asuntooni. Jännityksellä odotin, millainen soluasunto oven takana odottaa. Tiesin lähinnä osoitteen, talon rakennusvuoden ja kämppisten määrän ennen kuin muutin tänne. Ulkoa talo näyttää uudehkolta, mutta hieman rupsahtaneelta. Oma huoneeni varsinkin oli positiivinen yllätys. Asunto on neljännessä kerroksessa ja minun huoneeni on joelle päin. Talo on lähes joen rannassa eikä taloa suoraan vastapäätä ei ole muita taloja. Tällä puolella jokea on jonkin sortin teollisuusalue ja oletettavasti sinne vievä junarata menee ihan ikkunan alla. Toisella puolella jokea näkyy vastapäinen rinne.

Maiseman rumempi osuus

Huone oli yllättävän siisti ja yhteiset tilatkin kohtuullisessa kunnossa. Ensimmäiseksi tapasin intialaisen kämppiksen, joka näytti paikkoja ja kertoi, että olen tällä hetkellä ainoa tyttö. Se tarkoittaa sitä, että tyttöjen kylpyhuone on ollut toistaiseksi vain minun käytössä. Katsoin kuitenkin asukaslistaa rapussa ja ilmeisesti tänne on tulossa toinenkin tyttö. Kaksi ihmistä ja yksi kylpyhuone kuulostaa silti edelleen toimivalta. Muut tapaamani kämppikset ovat Nepalista, Kiinasta ja Saksasta.

Vielä tämä huone ei tunnu ihan kodilta, mutta eiköhän se pikkuhiljaa sellaiseksi muutu. Matkalaukut olen kyllä purkanut, mutta tavarat silti vaan jotenkin lojuvat ympäriinsä. Ja ehkä ne pienet oman kodin tekevät asiat puuttuvat täältä vielä. Ja niiden metsästämistä jatkan ensi viikolla.

Ensimmäisellä viikolla aika kului lähinnä asioita hoitaessa ja uusien ystävien kanssa. Ensimmäisellä viikolla piti hoitaa paperiasioita joka suuntaan. Piti muun muassa todistaa sairas- ja henkivakuutuksensa ja tulostella kouluun rekisteröitymiseen liittyviä papereita. Lisäksi täällä pitää käydä paikallisessa virastossa rekisteröitymässä kaupungin asukkaaksi. Vasta kaupungin asukkaaksi rekisteröitymisen jälkeen oli mahdollista perustaa pankkitili saksalaisessa pankissa. Sen tarvitsen vuokranmaksua varten, sillä paikallinen opiskelija-asuntosäätiö vaatii suoravelotusluvan vuokriin eikä se onnistu suomalaisella tilillä. Kaikki sujui kuitenkin yllättävän hyvin ja nopeasti. Helpommin kuin varoitettiin. Yksi asioita ehdottomasti helpottanut tekijä oli se, että kannoin kaikkia mahdolliset asiakirjat mukanani koko ajan. Ei tarvinnut tehdä montaa reissua samaan osoitteeseen, kun saattoi vaan näyttää kaikki paperit ja kysyä, että mitä näistä haluatte nähdä.

Täällä ei voi olla tutustumatta uusiin ihmisiin, mikä on mahtavaa. Ensimmäiset tapasin hostellilla, jossa olin ensimmäisen yön. Sitten tapasin asuntolalla muita vaihtareita ja kampuksella ilmoittautuessa vielä lisää. Toisella viikolla alkaneella kielikurssilla tapasi taas lisää uusia ihmisiä. Uusiin ihmisiin tutustuminen on ollut kuin suuri lumipalloefekti. Tutustut johonkin, joka on tutustunut johonkin toiseen ja sitä kautta tutustut tähän kolmanteen ja lopulta kasaantuu iso ryhmä ihmisiä. Joka välissä tutustut uusiin ihmisiin. Kaikki ovat uskomattoman avoimia ja ystävällisiä. Sama koskee myös paikallisia. Kaikki auttavat mielellään. Yhtenä iltana kävin keskustassa pienessä hampurilaispaikassa syömässä. Sönkötin tarjoilijattarelle sujuvalla saksallani tilausta ja se kerroin myös, että olen vaihtari ja siksi saksa ei ole vielä hallussa. No mitä tekee tarjoilijatar? Kysyy, että haluaisinko hänen numeronsa, jos haluaisin joskus vaikka hengailla ja harjoitella saksaa. No totta kai haluan! Ehkä soitan hänelle, kun kielikurssia on ollut jonkin aikaa.

Uusia ystäviä

Yritän asioida saksaksi niin paljon kuin mahdollista. Erityisen hyödyllinen on ollut saksaksi toteamus ”Anteeksi, mutta saksani ei ole vielä kovin sujuvaa, mutta ymmärrän ainakin selkeää ja rauhallista puhetta.” Tämän sanomisen jälkeen moni on puhunut kuin hölmölle ja on pystytty kommunikoimaan saksaksi. Kuulostaa hassulta, mutta se on mahtavaa, että saksalaiset puhuvat minulle mieluummin yksinkertaista saksaa kuin englantia. Tästä kielitaidon pilvilinnasta tosin putosin maanantaina kielikurssilla… Ymmärrykseni saattaa olla juuri B1 tasolla, mutta kielioppi on taatusti jotain ihan muuta. Eipä auta muu kuin treeni.

Tällä toisella viikolla alkanut kielikurssi toi myös jonkinlaisen rytmin päiviin. Kurssia on joka arkipäivä klo 13.30–18.45. Ennen kurssin alkua oli tasotesti, jonka mukaan ryhmät jaettiin. Kielikurssi sisältää myös pari pienempää testiä ja loppukokeen, joista pitää päästä läpi, jotta kurssista saa opintopisteet. Täällä joutuu siis jo alusta asti opiskelemaan.

Näistä kahdesta ensimmäisestä viikosta voisi kirjoittaa loputtoman pitkän tekstin, mutta ehkä lopetan tänään tähän ja jatkan seuraavalla kerralla lisää esimerkiksi ruuasta sekä isommista ja pienemmistä retkistä, joita on jo ehditty tehdä :)