Eniten jännittää kaikki

Kesän aikana useamman kerran on iskenyt kova jännitys vaihtoon lähtöön liittyen ja välillä on tuntunut, ettei tiedä miten päin olisi. Moni asia jännittää ja mietityttää. Ja niitä on tullut mietittyä monelta kantilta. Yksi suurimmista on kieli. Kesätöissä on muutaman kerran tarvittu saksaa ja olen saanut huomata oman kielitaitoni puutteellisuuden. Välillä myös englannin kielitaidon rajat ovat tulleet vastaan. Ihme on, jos jossain vaiheessa vaihtoa ei tule sellainen olo, että en ymmärrä mitään eikä kukaan ymmärrä, mitä yritän sönköttää. Mutta kielen oppiminen oli alun perinkin yksi tärkeimmistä syistä lähteä vaihtoon.

Tietysti ikävä mietityttää jo etukäteen. Hetken miettimisen jälkeen sekään ei tunnu ylitsepääsemättömältä. Puhelin ja viestit toimivat Suomesta lähtemisen jälkeenkin. Ja skypekin on nyt otettu käyttöön. Myös mummulle. Ehkä jollain tapaa vaihtoon lähtöä voisi verrata muuttoon Lappeenrantaan. Olin innoissani muuttamisesta ja uudesta koulusta, mutta samalla oli haikeaa jättää kaikki tuttu toiseen kaupunkiin. Ensimmäisen vuoden aikana kävin pk-seudulla kuitenkin vain muutaman kerran. Kun sain reppuni perille Lappeenrantaan, ei enää käynyt mielessäkään ikävöidä kaiken uuden ja hauskan ympäröimänä. Luulen, että vaihtoon lähtemistä koskee sama kaava. Eniten jännittää lähtö, ei perillä olo.

Tietysti moni käytännön asia jännittää. Mitä, jos asunto onkin ihan kamala ja kämppikset kamalia. Mitä, jos Suomessa käy jotain odottamatonta tai mitä, jos tulen kunnolla kipeäksi. Mitä sitten, kun… Entä, jos… Tätä rataa liikkuu varmaan kaikkien jotain jännittävien ajatukset. Ja vaikka kaikkea ei mitenkään voi tietää etukäteen (ja siitä yritän muistuttaa itseäni jatkuvasti) ei välttämättä ole haitaksi miettiä haasteita ja miten niistä selviää. Takuuvarmasti tulee eteen monia haastavia tilanteita. Kaikkia näitä jännittäviä asioita mietittyäni tulin siihen tulokseen, että kaikesta selviää varmasti pakkaamalla mukaan reilusti reissumieltä (ja pussin salmiakkia). Ja yllä olevista pohdinnoista huolimatta tärkeintä on, että innostusta ja odotusta on enemmän kuin jännitystä. Vaihtoa on odotettu jo vuosia.

Eniten odotan kaikkea. Innostus ja positiivinen jännitys ei ehkä kohdistu yhtä selkeästi yksittäisiin asioihin, vaan on lähempänä yleistä mielentilaa.  Odotan kaikkia uusia kavereita, uutta kaupunkia, opiskelua, ruokaa, matkustelua, uutta kotia, kaikkea… Arkisten asioiden ajatteleminenkin saa innostumaan. Uuteen ruokakauppaan pääseminen kuulostaa ihanalta ja uusia lenkkimaisemia ajatellessa tekisi mieli vetää lenkkarit jo jalkaan. On hauskaa myös nähdä miten vähällä mukaan lähtevällä materialla pärjää. Jollain tavalla on ihanan vapauttavaa irrottautua kaikesta siitä tavarasta, jota on parin vuoden aikana kertynyt. Odotus ja innostus liittyvät sekä isoihin että pieniin asioihin. Ja ehkä eniten odottaa kaikkia niitä kokemuksia, joita ei voi ennalta osata edes kuvitella. Vuoteen mahtuu varmasti paljon itsensä haastamista ja voittamista. Tämän tekstin sekavuuskin ehkä kuvaa kaikkea sitä määrittelemätöntä jännitystä ja innostusta, joka vaihtoon lähtöön liittyy. Lopuksi googlen "eniten jännittää kaikki"-kuvahaun tulos kuvaamaan tätä kaikkea.

                                                                                                                                               

Ennakkotietoja tai -luuloja

Elokuun viimeisenä päivänä nousee lentokone ilmaan Helsingistä kohti Stuttgartia, tai no kohti Kööpenhaminaa, sillä kerran täytyy vaihtaa lentokonetta. Seuraavan lukuvuoden vietän Lappeenrannan sijasta Saksassa, Stuttgartissa. Halusin vuodeksi Eurooppaan. Saksan valitsin vaihtomaaksi ensisijaisesti kielen takia. Olen pitkään halunnut oppia puhumaan sujuvaa saksaa, josta hyötyisin todella. Tällä hetkellä kuvailisin kielitaitoani termillä vahva auttava kielitaito. Maan valinnan jälkeen ryhdyin selaamaan kaupunkien listaa, jonne yliopistoltani on mahdollista lähteä koko lukuvuodeksi. Stuttgartin valitsin lopulta sijainnin ja kaupungin koon perusteella. Jo ennen kohteen valintaa olin ajatellut, että vaihtovuosi on oma Euroopan reissuvuoteni ja siitä näkökulmasta Stuttgartin sijainti on mainio. Ikuisen heppatytön on varmaan turha väittää etteikö myös Saksan hevosurheilukulttuurilla olisi ollut mitään merkitystä vaihtokohteen valinnassa…

Tässä kohtaa joku voi ihmetellä sitä, että puhun vaihtokohteen valitsemisesta enkä sen hakemisesta. Moni jännitti pääseekö ensimmäiseen toivekohteeseensa eikä sinne välttämättä päässyt, koska hakijoita oli paljon, vaan päätyi kakkos- tai kolmostoiveeseen. Saksan kohdalla tilanne oli toinen. Paikkoja on paljon Saksassa eikä Saksa ole monelle kovinkaan houkutteleva vaihtoehto, kun vaihtoehtoina on muun muassa Bali tai Australia. Käytännössä sain valita vaihtokaupunkini. Tietysti olen käynyt läpi samat hakuprosessit kuin kaikki muutkin, mutta paikasta ei tarvinnut olla yhtä huolissaan eikä ainakaan kilpailla siitä kenenkään kanssa.

Ja mitäkö tiedän Stuttgartista? Aika vähän, mutta ajatuksia on. Kuvittelen Stuttgartin olevan Helsingin kokoinen tavallinen eurooppalainen kaupunki. Kaupungin läpi kulkee joki. Stuttgart on autojen ja viinien kaupunki. Varoitettu on, että kaupunki olisi ruma ja murre vaikea. Talleja kaupungin ympäristössä on useampia. Sijainnin pitäisi olla hyvä reissaamiseen. Lisäksi on monia mielikuvia, joita ei osaa edes selittää. Eiköhän perillä selviä minne päädyin.

Koulu alkaa syyskuun ensimmäisenä päivänä. Opiskelen talous- ja sosiaalitieteellisessä tiedekunnassa. Alustavasti valittuna on henkilöstöjohtamiseen ja tietojohtamiseen liittyviä kursseja sekä pari kurssia kieliä. Kaikki opinnot ovat saksaksi. Onneksi vaihtareille järjestetään kielikurssi ennen varsinaista lukukauden alkua. Lukukausi alkaa varsinaisesti vasta lokakuun puolella. Kesällä oli paljon ongelmia vaihtopapereiden kanssa ja vikaa oli joka suunnalla. Oman koulun kv-koordinaattori otti vastaan tarvittavat paperit ja sanoi lähettävänsä ne Saksaan. Toisin kävi. Ensinnäkin tärkein paperi oli vääränlainen eikä toiseksi mitään niistä oltu lähetetty Saksaan. Oli pientä säätöä oikeanlaisen dokumentin askartelussa keskellä kesää ja samaan aikaan Stuttgartin yliopiston omissa sähköisissä järjestelmissä oli ongelmia. Stuttgartin yliopiston vaihtariasioita on ollut hoitamassa yksi suomalainen tyttö, josta oli suunnaton apu, kun olin repimässä hiuksia päästäni paperiasioiden kanssa. Nyt elän iloisessa kuvitelmassa, että kaikki paperiasiat olisivat osaltani kunnossa.

Asuntokin on jo tiedossa. Etsin asuntoa paikallisen opiskelija-asuntotoimiston kautta. Pari viikkoa sitten maksoin takuuvuokran soluhuoneesta ja olen muuttamassa seitsemän hengen soluasuntoon kaupungin yhdelle laidalle. Onneksi kesällä olen harjoitellut asumista vaihtarisolukämppäsimulaattorissa kolmen kämppiksen kanssa. Yhden kämppiksen kanssa puhumme samaa kieltä ja kahden kissakaverin kanssa emme aina ymmärrä toisiamme, mutta hyvin on tultu toimeen. Tämä lienee hyvää harjoitusta pitkään yksiössä asuneelle. Muutto suoraan yksiöstä tuon kokoiseen soluun olisi voinut olla melko karu, vaikka voi se silti tuntua aluksi siltä. Asunnolta on noin kahdeksan kilometriä yliopistolle. Ensin se kuulosti pitkältä matkalta, mutta tarkemmin ajateltuna sen lähempänä koulua en ole asunut yläasteen jälkeen ja julkisen liikenteen luulisi toimivan Stuttgartissakin. Se, millainen asunto todella on, selviää vasta perillä. Talon pitäisi olla melko uusi, 2000-luvulla rakennettu. Huoneen kooksi ilmoitettiin 12-16 neliötä ja ilmeisesti huoneessa olisi joitain kalusteita. Avaimet saan alustavan tiedon mukaan 1.9 eli ensimmäisen yön saatan joutua olemaan hotellissa tai jossain muualla.

Tässä oli vähän katsausta siihen, mitä luulen olevan tiedossa. Ja nyt voin raksittaa blogin to do-listalta :)

To do-listalla seuraavana: Blogi

Vaihtoon lähtö lähestyy ja ennen lähtöä hoidettavien asioiden lista on pitkä. Seuraavana listalla oli blogin perustaminen. Jos tätä ei perusta nyt, en perusta tätä perilläkään. Blogin voi vetää yli to do-listalta silti ehkä vasta kun ensimmäinen yli kolmen lauseen teksti on kirjoitettu ja julkaistu...