Eniten jännittää kaikki

Kesän aikana useamman kerran on iskenyt kova jännitys vaihtoon lähtöön liittyen ja välillä on tuntunut, ettei tiedä miten päin olisi. Moni asia jännittää ja mietityttää. Ja niitä on tullut mietittyä monelta kantilta. Yksi suurimmista on kieli. Kesätöissä on muutaman kerran tarvittu saksaa ja olen saanut huomata oman kielitaitoni puutteellisuuden. Välillä myös englannin kielitaidon rajat ovat tulleet vastaan. Ihme on, jos jossain vaiheessa vaihtoa ei tule sellainen olo, että en ymmärrä mitään eikä kukaan ymmärrä, mitä yritän sönköttää. Mutta kielen oppiminen oli alun perinkin yksi tärkeimmistä syistä lähteä vaihtoon.

Tietysti ikävä mietityttää jo etukäteen. Hetken miettimisen jälkeen sekään ei tunnu ylitsepääsemättömältä. Puhelin ja viestit toimivat Suomesta lähtemisen jälkeenkin. Ja skypekin on nyt otettu käyttöön. Myös mummulle. Ehkä jollain tapaa vaihtoon lähtöä voisi verrata muuttoon Lappeenrantaan. Olin innoissani muuttamisesta ja uudesta koulusta, mutta samalla oli haikeaa jättää kaikki tuttu toiseen kaupunkiin. Ensimmäisen vuoden aikana kävin pk-seudulla kuitenkin vain muutaman kerran. Kun sain reppuni perille Lappeenrantaan, ei enää käynyt mielessäkään ikävöidä kaiken uuden ja hauskan ympäröimänä. Luulen, että vaihtoon lähtemistä koskee sama kaava. Eniten jännittää lähtö, ei perillä olo.

Tietysti moni käytännön asia jännittää. Mitä, jos asunto onkin ihan kamala ja kämppikset kamalia. Mitä, jos Suomessa käy jotain odottamatonta tai mitä, jos tulen kunnolla kipeäksi. Mitä sitten, kun… Entä, jos… Tätä rataa liikkuu varmaan kaikkien jotain jännittävien ajatukset. Ja vaikka kaikkea ei mitenkään voi tietää etukäteen (ja siitä yritän muistuttaa itseäni jatkuvasti) ei välttämättä ole haitaksi miettiä haasteita ja miten niistä selviää. Takuuvarmasti tulee eteen monia haastavia tilanteita. Kaikkia näitä jännittäviä asioita mietittyäni tulin siihen tulokseen, että kaikesta selviää varmasti pakkaamalla mukaan reilusti reissumieltä (ja pussin salmiakkia). Ja yllä olevista pohdinnoista huolimatta tärkeintä on, että innostusta ja odotusta on enemmän kuin jännitystä. Vaihtoa on odotettu jo vuosia.

Eniten odotan kaikkea. Innostus ja positiivinen jännitys ei ehkä kohdistu yhtä selkeästi yksittäisiin asioihin, vaan on lähempänä yleistä mielentilaa.  Odotan kaikkia uusia kavereita, uutta kaupunkia, opiskelua, ruokaa, matkustelua, uutta kotia, kaikkea… Arkisten asioiden ajatteleminenkin saa innostumaan. Uuteen ruokakauppaan pääseminen kuulostaa ihanalta ja uusia lenkkimaisemia ajatellessa tekisi mieli vetää lenkkarit jo jalkaan. On hauskaa myös nähdä miten vähällä mukaan lähtevällä materialla pärjää. Jollain tavalla on ihanan vapauttavaa irrottautua kaikesta siitä tavarasta, jota on parin vuoden aikana kertynyt. Odotus ja innostus liittyvät sekä isoihin että pieniin asioihin. Ja ehkä eniten odottaa kaikkia niitä kokemuksia, joita ei voi ennalta osata edes kuvitella. Vuoteen mahtuu varmasti paljon itsensä haastamista ja voittamista. Tämän tekstin sekavuuskin ehkä kuvaa kaikkea sitä määrittelemätöntä jännitystä ja innostusta, joka vaihtoon lähtöön liittyy. Lopuksi googlen "eniten jännittää kaikki"-kuvahaun tulos kuvaamaan tätä kaikkea.