Niitä näitä

Kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Kaksi pitkää viikonloppureissua, kaksi läpäistyä tenttiä ja viikon vatsatauti. Reipasta etten sanoisi.

Yhden päivän lasketteluretki tammikuussa sai melkoisen laskukuumeen aikaan, vaikka sää ei ollutkaan priima sinä päivänä. Sitä oli tarkoitus hoitaa jo viime viikolla toisella yhden päivän retkellä, joka tosin jäi omalta osalta tekemättä kiitos vatsataudin. Nyt ei auta kuin odottaa helmikuun loppua, jolloin sisko tulee Suomesta. Treffit Münchenissä ja sieltä kohti Seefeldiä Innsbruckin lähellä. Eiköhän viikko mäessä vähän helpota tätä kuumetta. Tai saa varaamaan seuraavan reissun…

Dublin

Edinburgh

Nyt on myös Edinburgh ja Dublin katsastettu vaihtokaverin kanssa. Edinburghista parhaiten mieleen jäi tunnelma, joka oli juuri sitä, mitä kuvitella saattaa. Historiaa, kaksikerroksisia busseja, kevyttä vesisadetta, värejä ja raju murre. En tiennyt mitä odottaa Dublinilta. Yllätyin positiivisesti. Isoksi kaupungiksi Dublin on yllättävän viihtyisä ja koko ajan oli jotenkin tervetullut olo. Viikinkimuseossa selvisi myös Dublinin historia. Edinburgh oli pieni ja tunnelmallinen kaupunki, kun Dublinissa puolestaan oli suurkaupungin tunnelma. Yllätys oli, miten kalliita museot ja muut nähtävyydet olivat molemmissa kaupungissa. Sen takia emme käyneet kaikkialla sisällä vaan valitsimme pari parasta. Mutta mikä parasta, molemmat kaupungit täynnä pieniä kivijalkakahviloita ja ravintoloita. Ei jääty nälkäisiksi. Vieläkin hymyilyttää koko reissu.

Holyrood Palace, Edinburgh

Tämän ja seuraavan reissun välissä suoriuduin kahdesta tentistä. Johdantokurssi kauppatieteisiin oli ensin vuorossa. Kaikesta rämpimisestä huolimatta pääsin läpi. Oletin, että tentissä painotetaan harkoissa käsiteltyjä asioita. No ei. Professori kysyi vaan luentokalvoista, joita en tietenkään ollut opetellut ulkoa enkä tiennyt mitä ko. teorian alimmalla portaalla on. Joko rima ei ollut korkealla tai sitten esitelmäni pelasti. Tenttiin piti valmistella 10 minuutin esitelmä jostain kurssin teemasta ja linkittää se itse valittuun caseen. Maailmalle kiitos pohjattomasta sähköpostitilasta. Jostain koulun meilin syövereistä kaivelin ensimmäisen vuoden markkinoinnin peruskurssin esitelmän, käänsin saksaksi PowerPointiin ja hymyilin nätisti tentissä.

Kotikatu Dublinissa

Toinen tentti on informaatiojohtamisen johdantokurssin. Tämä professori oli huomattavasti reilumpi eikä kysellyt nippelitietoja. Hän esitti kysymykset lähinnä muodossa ”Mitä tiedät tästä aiheesta?” ja esitti tarkentavia kysymyksiä sanomiini asioihin. Äkkiseltään en keksi mitään kuumottavampaa kuin olla professorin kuulusteltavana kasvotusten. Kaikki pitäisi osata vielä paremmin kuin kirjallista tenttiä varten, jotta osaisi antaa suoralta kädeltä hyvin jäsenneltyjä vastauksia. On mahdollista, ettet ymmärrä kysymystä. Jos ymmärrätkin, on mahdollista ettet tiedä vastausta. Vaikka ymmärtäisit kysymyksen ja tietäisit vielä vastauksenkin, on vielä mahdollista, ettet löydäkään sanoja, joilla ilmaista asiasi. Kaikkihan on auf Deutsch natürlich. Onneksi tenttien arvosteluasteikkona taitaa olla ERASMUS.

Tenttien jälkeen suuntasin palkintolomalle Italiaan. Inkun kanssa oli sovittuna treffit Münchenissä Firenzen jatkolennon portilla. Renessanssiajan historiaa, ruokaa, lämpöä (verrattuna Suomeen ja jopa Saksaan), patsaita (pakko mainita, koska niitä oli kaikkialla), parasta seuraa, viiniä, unta, jäätelöä ja kävelyä. Firenzessä kierrettiin useimmat nähtävyydet, mutta esimerkiksi Uffizi-taidemuseo jätettiin välistä viimeisenä päivänä tolkuttoman jonon takia. Päiväretki tehtiin myös Pisaan katsomaan kaltevaa tornia. Nyt toteutin myös viime kerrasta kaivertamaan jääneen asian: turistikuvat tornin kanssa. Koko pitkä viikonloppu oli parhautta.

Nolo turistikuva

Duomo, Firenze

Kotimatka Münchenistä eteenpäin ei mennytkään kuin Strömsössä. Tunnin jatkolento takaisin Stuttgartiin muuttuikin tunnin München-München lennoksi kiitos teknisten ongelmien, kahden ja puolen tunnin bussimatkaksi Stuttgartin lentokentälle ja taksimatkaksi kotiin. Huumori ei olisi enää riittänyt yhteenkään kulkemattomaan S-Bahniin. Sitten Strömsö palasikin kuvioihin vasta seuraavana perjantaina, kun maanantaina yöllä alkanut vatsatauti hellitti otetta ja ruoka rupesi taas maistumaan.

Seuraavat kaksi tenttiä ovat vasta (tai jo) kolmen viikon päästä. Nyt kaksi viikkoa ahkeraa pänttäystä ja sitten viikko Alpeilla siskon kanssa ja sopivasti ennen tenttejä takaisin. Ehkä jotain muutakin teen kuin pänttään…