Välikatsaus

Grabbkapelle

Vuosi 2015 ehti loppuun asti ja mietin, että mitä on ehtinyt tapahtua sen jälkeen kun tulin Stuttgartiin. Ensimmäinen kuukausi kului ehkä nopeimmin ja sen jälkeen asiat ovat asettuneet jonkilaiseen arkiseen rytmiin. Arkiseen rytmiin on onneksi kuulunut paljon lähiseutumatkailua ja ystäviä. Uskallan väittää, että useimmat lähialueiden kaupungit on käyty läpi. Aika monta Stuttgartin ravintolaa ja kahvilaa on tullut myös katsastettua, kuten monet kaupungin pienistä suurista nähtävyyksistäkin. Oma suosikkini sijaitsee lähellä kotiani. Grabbkappelle Rotenbergillä on Kuningas Wilhelm I:n vaimonsa muistoksi rakennuttama pieni kappeli. Kukkulalta on maisemat Stuttgartiin ja viinitarhoille. Lähellä sijaitsee myös pieni ravintola. Toinen suosikkini on Stadtbibliothek, joka on jotenkin harmoninen ja rauhallinen sisältä, vaikka ulkoa onkin ruma.

Lähikaupungeista on tarkastettu Esslingen, Tübingen, Schondorf, Heidelberg, Ludwigsburg, Baden-Baden, Mummelsee ja varmaan vielä joku muukin. Yhtenä aurinkoisena sunnuntaina teimme kaveriporukalla road tripin Romantic Straßelle. Ensimmäinen etappi oli Nördlingen, joka on perustettu meteoriitin kraateriin. Kaupungin kaava on pyöreä ja sitä ympäröi muuri. Kiipesimme katsomaan maisemia kirkon torniin. Toinen pysähdyspaikka oli Rothenburg, jossa kävimme joulumuseossa ja – markkinoilla. Sielläkin kiipesimme torniin katsomaan maisemia. Tällä kertaa raatihuoneen torniin, jonka kupolin ympäri oli tehty kapea tasanne. Joulumarkkinasaldo näytti lopulta seitsemää eri kaupunkia eli enemmän kuin tarve vaatii. Parhaat olivat ehdottomasti Esslingenin markkinat, joilla oli teemana keskiaika.

Stadtbibliothek

Arkeen ovat löytyneet myös ne tavalliset jutut, kuten kokkaus, sali ja ratsastustunnit. Välillä on tietysti vähän opiskeltukin. Ei kuitenkaan liian totisesti. Sen aika on vasta nyt tammikuussa, koska ensimmäiset tentit ovat tammi-helmikuun vaihteessa. Tentit ovat suullisia tai kirjallisia saksaksi kurssista riippuen.

Yksi syksyn kohokohdista oli vanhempien vierailu. He viipyivät täällä yli viikon. Ensimmäiseksi viikonlopuksi ajettiin Freiburgiin ja menomatkalla pysähdyttiin Tribergin vesiputouksilla, jotka ovat luultavasti hohdokkaammat keväällä. Paluumatkalla ajoimme Kaiserstuhlin viinialueen ja Ranskan viinialueiden kautta takaisin Stuttgartiin. Viikon aikana kävimme monessa Stuttgartin turistipaikassa, kuten Grabbkappellella, viinimuseossa, keskustassa kävelyllä, eläintarhassa, Mercedes-Benz-museossa, Le Corbusierin suunnittelemassa talossa. Lisäksi yhden päivän vietimme Ludwigsburgin linnassa. Linnassa kävimme puolentoista tunnin opastetulla kierroksella. Puutarhassa puolestaan oli kurpitsanäyttely. Koko viikko luonnollisesti nautittiin hyvästä ruuasta ja juomasta kaikissa mahdollisissa välissä.

Yksi syksyn kohokohdista oli myös viikonlopun run away läheiselle Schleyer-hallille, jossa järjestettiin paikallinen Hihs eli Stuttgart German Masters. (Ei-heppaihmiset voivat siirtyä seuraavaan kappaleeseen.) Vietin areenalla perjantain aamukahdeksasta iltakymmeneen ja sunnuntaina kuusi tuntia. Perjantaina aamulla radalla olivat nuoret kouluratsastajat. Tajusin luokan rajauksen vasta puolessa välissä luokkaa ja meinasin tippua tuolilta. Nuorten jälkeen radalla esiintyivät kansainvälisen luokan kouluratsukot, myös Terhi Stegars ja Axis. Kouluratsastuksen jälkeen areenalla pyörähtivät Etelä-Saksan komeimmat varsat ja nuoret hevoset. Sitten vuorossa esteratsastusta, josta ajattelin alun perin ruokataukoa, koska luokka oli pienempi. Ei kuitenkaan käynyt mielessäkään poistua katsomosta kuin näin lähtölistat, josta löytyivät monet maailman kovimmasta kärjestä. Koska saksa ei ole täydellisesti hallussa oletin ensimmäisen esteluokan jälkeen olevan luvassa joku valjakkonäytös. Suu loksahti auki, kun ensimmäinen valjakko saapui radalle. Kyseessä oli totinen nelivaljakkokisa, jossa jokainen valjakko suoritti radan vuorotellen kahteen otteeseen. Säännöt eivät ihan valjenneet, mutta se ei tosiaan haitannut. Hallissa oli melkoiset bileet. Etenevillä osuuksilla musiikki soi täysillä ja yleisö kannusti kovempaa kuin yhdessäkään kilpailussa, jota olen ollut katsomassa. Seuraavaksi taas esteratsastusluokka. Ja kaikkien luokkien palkintojen jaot suoritettiin pitkällä ja juhlallisen riehakkaalla tavalla. Ja kun luulin kaiken nähneeni, areenalle saapuivat kahdella jalalla kävelevät espanjalaisratsukot. Mitä? Kyllä vain. Illan viimeisenä vielä yksi esteratsastusluokka. Sunnuntaina Ratsastettiin koululuokka ja maailmancupin esteet. Hyvä päivä vaikkakin kaikki wau-efektit oli käytetty jo perjantaina. Ja expo oli ihan yhtä turmiollinen kuin Suomessakin…

Hampuri

Ulkomaan matkat rajoittuivat viime vuonna Belgiaan ja päiväajeluun Ranskan puolella Rhine-joen aluella. Tälle vuodelle reissuja on luvassa sitäkin enemmän. Suomen jouluvisiitin lentoja varatessa ei käynyt mielessäkään, että kaikki vaihtokaverit viettävät uuden vuoden kotimaissaan. Siitä syntyi idea lähteä reissuun uudeksi vuodeksi. Reissaaminen yksin kuulosti paremmalta ajatukselta, kuin solukämpän huone. Uuden vuoden aatoksi suuntasin Lyypekkiin yhdeksi yöksi. Seuraavat kaksi yötä vietin Hampurissa. Hampurista jatkoin matkaani vielä Etelä-Ruotsiin moikkaamaan Hannaa ja Camillaa yhteensä neljäksi yöksi.

Tammikuussa lentokone suuntaa Edinburgiin, josta on varattu pari päivää myöhemmäksi lento Dubliniin. Tammikuussa ehdin jo mukaan yhden päivän laskettelureissulle Oberstdorfiin koulun kv-keskuksen järjestämänä. Helmikuussa meillä on suomalaisen kaverin kanssa treffit Firenzessä. Helmi-maaliskuun alussa tiedossa viikko laskettelua siskon kanssa Seefeldissä, Innsbruckin lähellä. Maaliskuun alussa on suuntana Budapest toisen Suomesta tulevan kaverin kanssa. Johonkin väliin on suunnitteilla vaihtokaverin kanssa viikko laskettelua jossain muualla. Myöhemmin on vielä listalla Ateena, mistä yksi parhaimmista vaihtokavereistani on kotoisin. Sen jälkeen reissataan sen verran kun kukkaro antaa myöden.

Asioita, joista nautin täällä erityisesti ovat aurinko ja korkeat paikat. Uudet paikat ja ystävät. Niitä on täällä tavannut useita. Vapaus. Päätin jo vaihtoon lähtiessä, etten tänä vuonna ota turhaa stressiä koulusta ja siitä olen nauttinut. Aiheiltaan kohtuullisen helpot kurssit ovat myös mahdollistaneet sen, että on voinut välillä priorisoida muita asioita luentojen edelle. Ruoka ja juoma ovat täällä Suomea edullisempaa ja siitä on tullut nautittua. Ja talvea täällä ei ole tullut ainakaan vielä. Eipä paljoa haittaa, koska ei talvea tarkoittaa myös loskatonta talvea.

Ystäviä

Ystäviä

Tietysti välillä stressaakin ja asiat on syvältä. Alkuun olin pitkään kipeänä ilmeisesti keuhkoputken tulehduksessa ja myöhemmin yläselkä on muistuttanut kaipaavansa monipuolisempaa tekemistä. Hyvä puoli on ollut se, että on tullut harjoiteltua saksaa lääkärissä ja fyssarilla. Ja on tullut tutustuttua paikallisiin systeemeihin. Herkkäuniselle soluasuminen on välillä ollut stressaavaa, vaikka onneksi kämppikset eivät villeintä bilekansaa olekaan ja kellaribileet talon yhteistilassa loppuivat, kun joku erehtyi oksentamaan talonmiehen toimiston ovelle. Olisin lähettänyt kiitos-kortin tälle sankarille, jos tietäisin kenelle kortin osoittaa. Sen tapauksen jälkeen talo on ollut varsin hiljainen. Kerran tosi ärähdin naapurihuoneen kommuunille, joka aloitti kuulumisten vaihdon kovaan ääneen kuudelta aamulla jo neljäntenä aamuna peräkkäin. Solukämpässä olen myös huomannut olevani paljon siistimpi kuin ikinä kuvittelin aikaisemmin. Kaikki, jotka ovat joskus nähneet kykyni rakentaa tiskivuorta, tietävät lahjani. Kämppä itsessään on siisti ja melko toimiva. Onneksi oman huoneen saa pitää niin siistinä kuin tahtoo. Omat astiat ja ruuanlaittovälineet ostin myös syksyn alussa.

Joskus opiskelenkin

Saksan kielen osaaminen on luonnollisesti kehittynyt. Saksan intensiivikurssi oli hyvä aloitus vaihtovuodelle. Lukukauden ajalle olisi ollut tarjolla myös kerran viikossa järjestettävä jatkokurssi. Päätin jättää sen välistä. Hyvä ja huono päätös. Intensiivikurssin perään se olisi tuntunut varmasti väkisin vääntämiseltä, varsinkin kun kaikkien normaalien kurssien luennot ovat saksaksi. Toisaalta olisi tullut puhuttua säännöllisemmin saksaa. Olen kuitenkin koittanut puhua saksaa aina kuin mahdollista. Yritän aina ensin hoitaa asiat saksaksi, parin kaverin kanssa puhun aina saksaa ja lisäksi kahdella kurssilla olen tutustunut pariin saksalaiseen. Saksan todellinen kielitesti on luvassa tammi-helmikuun vaihteessa. Suoritan kurssien kokeet saksaksi. Teemat eivät onneksi ole vaikeita, vaan eniten opeteltavaa on sanastossa. Ymmärrän arviolta 80% luennoilla, mutta tekstin tuottaminen on eri asia.

Hullulta tuntuu, että joidenkin vaihto on jo vähintään puolivälissä. Omasta on mennyt vasta yksi kolmannes ja osa lähtee jo helmikuussa kotiin. Parasta tähän mennessä on ollut tietynlainen huolettomuus, uudet paikat, kokemukset ja ystävät. Mutta se on kyllä myönnettävä, että se monien hehkuttama kaiken muutos ja jonkin sortin valaistuminen räjähtävänä kokemuksena on jäänyt vielä näkemättä. Ehkä myöhemmin. Muutenkin kun on suomalaisittain hitaasti lämpeiäää sorttia. Ensi vuodelta odotan kaikesta nauttimista. Reissuja ei varmaan tarvitse edes erikseen mainita. Tietysti jännittävä hetki on, kun moni kaveri lähtee takaisin kotiin. Onneksi en sentään ihan yksin jää. Syksyn jälkeen oli myös mukavaa suunnata viikoksi Suomeen joululomalle ennen seuraavia reissuja. Uusi vuosi saa jo aikaan pientä iloista kipristelyä vatsassa!