Parasta Stuttgartissa

Grabbkapellen lähellä oleva ravintola

Monet lempipaikoistani Stuttgartissa ovat sellaisia, joita ei löydä matkaoppaista eivätkä ne välttämättä muutenkaan ole tyrkyllä, vaan sinne on osattava mennä. Nämä ovat myös paikkoja, joihin kerta toisensa jälkeen päädyn ja aina viihdyn yhtä hyvin. Arvatenkin ruoka ja kahvi ovat yhdistettävissä moniin näistä.

Yksi lempipaikka löytyy kämpän läheltä. Grabkapelle on hautakappeli Rothenbergin kukkulalla. Viinitarhat peittävät kukkulaa joka suunnalta ja maisemat kukkulalta ovat ihanat. Kappelin lähellä on myös ravintola, jonka lasitetulta terassilta avautuvat maisemat alas viinitarhoille. Varsinkin syksyllä maisema on uskomaton, kun viiniköynnösten lehdet ovat kaikissa ruskan väreissä. Jos ylös kiipeäminen laiskottaa, ylös pääsee bussillakin.

Maisemia Rothenbergiltä

Maisemia Grabbkapellelta

Santiago de Chile Platz

Ylipäätään innostun aina, kun pääsen katsomaan maisemia korkealta. Muut suosikit maisemapaikkojen osalta ovat päärautatieaseman torni, josta näkee keskustaan; Kunstmuseumin ylimmässä kerroksessa oleva tasanne ravintolan luona, josta näkee Schlossplatzin vilskeen; tv-torni (ainoa maksullinen näistä); kukkula, jolla Teehaus sijaitsee; Killesbergin torni; Santiago de Chile Platz, jonne pääsee zackella Marienplatzilta sekä Bismarck Turm.

Stadtbibliothek

Stadtbibliothekiin palaan myös mielelläni kerta toisensa jälkeen, vaikka paikka onkin jo nähty. Hissillä ylimpään kerrokseen, portaita katolle, maisemien ihailua, kahvit kahvilassa ja portaita pitkin takaisin maan pinnalle.

Stuttgartin kaupunginosista Bad Cannstatt on ehdoton suosikkini. Siellä on eniten vanhan saksalaisen kylän tunnelmaa kun lähtee harhailemaan pienemmille kujille. Mukavan näköisiä kahviloita ja ravintoloita on enemmänkin.

Neckar-joki

Esslingen on lähikylien suosikki, vaikka yli 90 000 asukkaan kaupunki ei taida ihan kylä olla. Tunnelma on kuitenkin kuin pienessä kylässä. Kiireetön tunnelma. Vanhoja taloja rintarinnan kapeilla kujilla, jokainen erinäköisiä. Pieni joki virtaa useampaa kautta kaupungin läpi. Kaupungin toisella laidalla linnoitus, josta aukeaa maisemat punatiilikattoisten kattojen ylle. Linnoitukselle pääsee pitkiä portaita tai kivettyä tietä viinitarhan läpi. Kaikista käymistäni joulumarkkinoista Esslingenin olivat tunnelmallisimmat. Ehdoton suosikki ravintoloista on italialainen ravintola L’Osteria saarekkeella joen risteyskohdassa. Tänne kannattaa tehdä varaus, koska se on aina täynnä. Omasta asuinpaikasta eli Untertürkheimista katsottuna Esslingen on itseasiassa melkein yhtä lähellä kuin Stuttgartin keskusta.

Espressum

Ehkä kaupungin parhaat kahvit olen juonut Espressumissa. Tämä kioskin kokoinen kahvila löytyy kävelymatkan päästä keskustan kampukselta. Paikan Quiche-torstai on mainitsemisen arvoinen. Yhtenä torstaina sattumalta päätin etsiä kahvilan. Piirakkaa syödessä ja kahvista nautiskellen tajusin, että olin ollut onnekas sinä päivänä. Jos et ole ymmärtänyt varata piirakkaa aikaisemmin, jäät todennäköisesti ilman.

Marienplatz on pysäkki, jonne suunnata, jos kaipaa hyvää pizzaa vähän perinteisistä poikkeavilla täytteillä. Aukion laidassa oleva pizzaravintola La Signorina on yksi suosikeista, vaikkei se italialaiselle ystävälle kelpaakaan. Toinen italialainen suosikki löytyy Marienplatzista seuraavalta pysäkiltä. Erwin-Schoettle platzilla on pieni italialainen pastaravintola, jonka löysin sattumalta, koska saksan kielikurssi oli syksyllä kadun toisella puolella. Tänne päädyin kerta toisensa jälkeen lounaalle ennen kurssia. Marienplatzin ympäristöstä löytyy monta muutakin hyvää kahvilaa ja ravintolaa, esimerkiksi Cafe Galao ja Condesa. Kaupungin isoimmat schnitzelit saa Onkel Ottosta.

Marienplatz

Sunnuntaikävely Kirchheimissa

Sunnuntai ei ole paikka, mutta siitäkin on muodostunut jo melkein perinne kaveripiirissä. Usein on käyty pitkillä monen tunnin kävelylenkeillä uusissa kylissä. On kokattu ja juotu teetä. Kävellen on nähty paljon lähialueita. Joskus sunnuntaikävelyn johtopäätökseksi on todettu, että nyt tiedetään ettei täällä ole mitään.

Yksi kahvila on kuitenkin ollut koko vuoden ylitse muiden. Minulle se on se puuttuva olohuone, jossa saan olla rauhassa ilman, että kukaan häiritsee. Tehdä koulujuttuja kahvikupin ääressä tai löhötä sohvalla viinilasin kanssa yksin tai yhdessä ystävien kanssa. Löysin Mon petit cafen syksyllä kirjasta, johon on listattu Stuttgartin parhaat kahvilat ja ravintolat. Siellä kaikki on kohdallaan. Hyvää kahvia, itsetehtyä teetä, kaakaota, kaikki juomat kylminä tai kuumina, pientä ja vähän suurempaa syötävää, viiniä, erikoisoluita, kohtuulliset hinnat, tuolit ja pöydät, joissa jaksaa opiskella pidempäänkin, sohva, wifi… Ja mikä tärkeintä, tämä Bad Cannstattin helmi on AINA auki. Uskokaa tai älkää, myös pyhäpäivinä. Täällä ei koskaan tunnu siltä, että olisi kiire lähteä tai että kukaan olisi hätyyttelemässä tilaamaan lisää. Pakko myöntää, että alkuun omistaja vaikutti yrmyltä ja huomiota ei tilauksen jälkeen meinannut saada millään. Mutta kun oppi ”talon tavat” ei asia ole häirinnyt. Päinvastoin, tämä luo sen tunteen, että viipyä niin pitkään kuin itsestä tuntuu. Häntä ei kuitenkaan kiinnosta istunko täällä vai en, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Muutaman kerran on tullut täällä ehkä käytyä… Yhtenä päivänä olin tekemässä tilausta ”Ottaisin-” ”Cappucinon? Mojitoteen?” ja omistaja jopa hymyilee nykyisin minulle.

Mon petit cafe

Yksi turistinosto on myös tehtävä. Mercedes-Benz-museo on mielenkiintoinen myös niille, joita autot eivät varsinaisesti kiinnosta. Museo on hyvin rakennettu aikajärjestyksessä eteneväksi ja autojen historiaa on yhdistetty maailman historiaan.

Mercedes-Benz-museo